Kunnianhimo, Roosevelt ja rukous

Eleanor Roosevelt oli epätavallinen nainen. Jokainen meistä on ainutlaatuinen; mutta jotkut puristavat itsensä alati suurempiin saavutuksiin. Tässä on suuria vaaroja – ja suuria siunauksen mahdollisuuksia.

Kuinka moni murtaa olennaisia alueita itsestään puristamalla liikaa? Moderni työelämä ohjaa siihen liiankin helposti. Kuinka moni alkaa salakavalasti ajatella, että on pohjimmiltaan parempi kuin muut, koska on pystyvämpi? Tässä lienee suuri kristillinen haaste: siinä, että saavutuksia arvostettaisiin, mutta kuitenkin säilytettäisiin elämän yhtäläinen arvo yksilöille, riippumatta onnistumisten määrästä.

Suomalaiset eivät liene keskimäärin kauhean hyviä kannustamaan toisiaan saavutuksiin. Kielemme paljastaa jotain merkillepantavaa: eteenpäin pyrkimistä kutsutaan sangen usein kunnianhimoksi. On vaikeaa tavoittaa eteenpäin pyrkimisen monet siunaukset, jos kutsumanimi sille asenteelle liittyy ’kunnian himoon’.

Kuinka monta ihmistä tunnenkaan, jotka aidosti pyrkivät auttamaan myös toisia, samalla kun ”pyrkivät urallaan eteenpäin”? Olisiko meidän yhteiskunnassamme jotenkin mahdollista saavuttaa rehellisempi keskusteluyhteys tästä: myöntää, että menestyjillä on kiusaus aliarvioida ei-menestyjiä, ja samalla myöntää, että moni pyrkii menestykseen myös vähintään osin epäitsekkäistä syistä?

Pitäisikö Eleanor Rooseveltia (1884-1962) kutsua ”kunnianhimoiseksi” arvostelevassa merkityksessä, vaikka hän selvästi oli ’ambitious’, eteenpäin pyrkivä? Ihmisoikeusaktivisti laajalla rintamalla, naisten ja työläisten aseman kehittäjä, Yhdysvaltojen ja eräiden arvioiden mukaan maailman ’ensimmäinen nainen’. Eikö häntä, ja useaa ”kunnianhimoiseksi” luonnehdittua ihmistä kuvaa paremmin sanan toinen merkitys: ’having a desire to achieve a particular goal’, halu saavuttaa tietty tavoite? Roosevelt halusi parantaa ihmisten (ja heistä erityisesti alemmassa asemassa olleiden naisten) asemaa, teki paljon töitä ja onnistui tavoitteessaan.

Mistä Roosevelt nousi esiin, paitsi Amerikasta? Siitä, että hänellä oli tapana rukoilla poikansa mukaan joka ilta seuraava rukous, jonka Rockefeller-kappelissa kuulin. Ajattele kunnianhimoa; ja ajattele Rooseveltia, naista maailman huipulla, rukoilemassa tämä:

Jumalamme, joka olet asettanut levottomuuden sydämiimme
ja tehnyt meistä kaikista etsijöitä
siitä, jota emme voi koskaan kokonaan löytää:
älä anna meidän tyytyä siihen mitä saamme elämästämme aikaan.
Vedä meidät pois perustyytyväisyydestä
ja aseta silmämme kaukaisia päämääriä kohti.
Pidä meidät tehtävissä, jotka ovat meille liian vaikeita,
jotta meidät ajetaan sinun luoksesi saadaksemme voimaa.
Päästä meidät marisemisesta ja itsesäälistä;
tee meidät varmoiksi siitä hyvästä, jota emme voi nähdä,
ja maailmaan kätketystä hyvyydestä.
Avaa silmämme yksinkertaiselle kauneudelle ympärillämme;
ja avaa sydämemme suloisuudelle, jonka toiset kätkevät meiltä, koska emme yritä ymmärtää heitä. Pelasta meidät itseltämme
ja anna meille näky uudeksi luodusta maailmasta.
Kirkastakoon Sinun rauhan ja valaistuksen henkesi mielemme
niin, että kaikki elämä loistaa uuden merkityksen valossa
Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme kautta
aamen.


Suomennos on minun; jos tiedät, että rukous on jo käännetty, kerro, ja jos olet käännöksestä eri mieltä, esitä parannusehdotus: ajattelin lähettää tämän yleiseen käyttöön www.jumis.fi – sivustolle. Alkuperäinen löytyy esim. tästä linkistä.


Muutama käännöksellinen huomio niistä kiinnostuneille.
Lopussa ”meaning and purpose” viittaa sekä yleiseen merkitykseen että (teleologiseen) tarkoitukseen, mutta suomeksi on ehkä vähän tönkköä sanoa ”kaikki elämä loistaa uuden merkityksen ja tarkoituksen valossa”. Toisaalta tämä alleviivaisi eroa näiden kahden välillä, ja olisi uskollisempi alkuperäiselle; mutta ”merkitys” sisältää mielestäni suomeksi yleensä molemmat aspektit.
Toinen vaikea kohta on ”show us a vision”; ”näytä meille näky” ei oikein toimi. Tulkitsen myös niin, että ”show us a vision” viittaa useamman kerran tapahtuvaan voimia antavan näyn saamiseen, eikä vain ”kertanäkyyn”, johon ”näytä meille näky” enemmän viittaisi. Siksi ”anna”-verbi on mielestäni perusteltu.