Ilmastohuoli on otettava vakavasti (YLE)

Suomalaiset ovat huolissaan ilmastonmuutoksesta ja päättäjien tulisi toimia sen mukaisesti. YLEn tuore kyselytutkimus paljastaa tärkeää tietoa, jota myös minua pyydettiin kommentoimaan. Aivan kuten prof. Jyri Seppälä, myös itse korostin suomalaisten korkeaa koulutustasoa, joka luo luottamusta tieteen tuloksiin. Kansainvälisesti vertailtuna suomalaisilla on myös yhä sellaista luontosuhdetta, jota lukuisista suurkaupungeista ja metsättömistä maista ei helpolla löydä.

Kun on kyse näin laajoista ilmiöistä, asiaan liittyy väistämättä yleistyksiä. Kyllä Suomessakin osataan kieltää ilmastonmuutosasioita (denial, johon sisältyy vähättely ja väistely). Myös luontosuhteen ylläpito vaatii kasvavia ponnistuksia, mutta onneksi monenlaista rikasta ympäristökasvatustoimintaa tehdään eri puolilla maata.

Nuorten vastaukset herättävät lisäkysymyksiä. Nuoret ilmaisevat huolta paljon, mutta toisaalta ilmastonmuutoksen vähättelyäkin esiintyy suhteessa paljon. Haastattelussa kommentoin, että taustalla lienee asian kipeys sekä vaikea yhteiskunnallinen tilanne. Osa nuorista ajautuu kieltämään ilmastonmuutosta, koska he eivät koe, että asialle voisi tehdä mitään. Tuntuu helpommalta yrittää ohittaa asia, mutta mielen sopukoissa säilyy ahdistusta, joka voi kanavoitua ongelmallisilla tavoilla. Kun työelämäkin on murroksessa, voi helposti käydä niin, että murhevarasto on täynnä ilman ympäristöasioitakin.

Molemmat yllä kuvatut nuorten asenteet löytyvät myös muista tutkimuksista, kuten viime vuonna julkaistusta Nuorisobarometrista. Erot sukupuolten välillä ovat kiinnostavia: nuorilla miehillä on taipumus olla vahvemmin (yli)optimistisia helppojen teknologisten ratkaisujen suhteen. YLEn haastatteluun päädyin ennen kaikkea sen kautta, että olen tutkimuksissani yhdistänyt eri alojen näkemyksiä tunteiden merkityksestä ympäristöasioissa. Voi hyvin olla, että naisten ilmaisema laajempi ilmastohuoli on yhteydessä siihen, että naiset ovat toistaiseksi muutenkin uskaltaneet ilmaista tunteitaan enemmän kuin miehet (yleistyksiä taas).

Mielenkiintoista olisi tietää, minkä verran kyselyn tuloksiin on vaikuttanut se aiempaa realistisempi ja avoimempi ilmastonmuutoksen käsittely, jota syksystä 2017 lähtien on käyty. Siihen ovat vaikuttaneet esimerkiksi BIOS-tutkimusryhmän ja YLEn yhteistyö, Hyvän sään aikana -kirja ja osittain myös oma Päin helvettiä? Ympäristöahdistus ja toivo -kirjani. Suunta on hyvä: kohti tunteiden myöntämistä ja sitten kohti järjellistä suunnittelua.

Aiheen käsittely YLE:n televisiouutisissa: https://areena.yle.fi/1-4235734  (kohdasta 1.35->)

Paluu menneisyyteen

Kuinka usein luemme vanhoja kirjoituksiamme? Tämä on haaste: vanhat päiväkirjat, muistiinpanot tai äidinkielen vihkot tarjoavat yllätyksiä ja yleensä iloa.

Kaivoin eräät viiden vuoden takaiset kirjoitukset esiin, monesta syystä. Tuolloin aloitin pastorin työn, ja kirjoitin nimimerkillä tuosta ajasta nuorikirkko.net –sivustolle. Nimimerkillä tahdoin estää sen, ettei kukaan tunnistaisi tekstien henkilöitä. Halusin taata tietyn kirjoitusvapauden, vaikka pidin silti huolen vaitiolovelvollisuudesta. Aivan lähipiiri tiesi toki jo silloinkin, kuka nimimerkin takana on. Itse nimimerkki, pastor bonus (eli käännettynä hyvä paimen), oli sangen nopeasti valittu sanapari, josta kävi heti ilmi ammatti.

Nuorikirkko.net –sivusto uponnee jossain vaiheessa bittimereen, joten halusin pelastaa tekstit. Hyvä syy tehdä se tarjoutui Crux-lehden kirjoituksen myötä, jossa palasin pitkästä aikaa teologikoulutuksen ja pappisvihkimyksen teemoihin. Opiskeluaikana olin paljon näiden teemojen kanssa tekemisissä, ja pyrin järjestötoiminnassa kiinnittämään niihin laajempaa huomiota.

Muistan hyvin, miten kiinnostuneena luin tuolloin vasta-aloittaneiden pastoreiden kirjoituksia –joita ei kovin paljon ollut tosin tarjolla. Ajattelin tarjota omat vanhat tekstit uuden Papin alkutaival –blogin kautta luettavaksi, mutta blogin osoite jäi lopulta lehden taitossa pois. Nähtäväksi jää, kuinka moni opiskelija nyt blogin löytää.

Tekstien lukeminen on ollut kiintoisaa puuhaa. Tein ne aikoinaan samalla metodilla kuin tämänkin blogin tekstit: aihe on valmiina, sitä mietitään hivenen, ja sitten kirjoitetaan yhdeltä istumalta valmis teksti. Oikoluvussa korjataan mahdolliset kirjoitusvirheet, mutta harvoin muutetaan asiasisältöä.

Blogi alkaa lintu-tematiikalla: parvi tulevia pappeja. Teksteissä on monia ideoita, joita pidän yhä sympaattisena. Aikoinaan blogista tuli pääasiassa oikein hyvää palautetta; mutta nimimerkin käyttö toki ehkäisi palautteen saamista. Ehkä arvokkainta teksteissä on niiden välittömyys: ne on kirjoitettu samana aikana, kun niiden kuvaamat asiat tapahtuvat. Jälkikäteen ymmärtää, miten nopeasti monesta asiasta tulee arkipäiväisempiä. Valmistautuminen töiden aloittamiseen ja uran alkutaival on herkkää aikaa, etenkin jos kyseessä on kutsumusammatti.

Toki teksteissä on myös monia piirteitä, joihin nyt suhtautuu lievän huvittuneisuuden ja vaivaantuneisuuden tunneyhdistelmällä –kuten moniin nuorempana kirjoitettuihin teksteihin, ja etenkin alle parikymppisenä tehtyihin. Mutta pohjimmiltaan nuoruuden herkkyyttä ei pidä mitenkään hävetä tai väheksyä: elinvoimaisuuden, kokemattomuuden ja hyväntahtoisuuden hallitsemat nuoret jaksavat yrittää muuttaa maailmaa –tai ainakin itseään. Ehkä kolmi- ja nelikymppisillekin tekee hyvää muistella, millainen oli nuorempana?


P.S. Päivitän Papin alkutaival –blogiin tekstejä kerran viikossa. Teknisistä syistä ne eivät ilmesty Facebookiin (kuten eivät toisinaan nämäkään, vaikka niiden pitäisi…).