Hyvän sään aikana

Onnittelut toiselle tärkeälle ympäristökirjalle! Hyvän sään aikana –teos on rohkea ja laadukas kertomus Suomesta muutoksen kynnyksellä. Hanna Nikkanen ja 21 viestinnän opiskelijaa Tampereen yliopistosta ovat koonneet helposti luettavan mutta syvällisen tietopaketin.

Kirja on saanut runsaasti kehuja ja ollut mukana monissa palkintosarjoissa. Tässä nostan esiin muutaman syyn sille, miksi kirja on tärkeä myös ympäristöahdistuksen ja toivon kannalta. Käytän tuoreen Päin helvettiä? Ympäristöahdistus ja toivo -kirjani käsitteitä.

Kirja sisältää henkilökohtaisia kertomuksia ympäristöahdistuksesta.

Esimerkiksi Johdanto sekä ”Tosi valheita”-luku kertovat tunteista avoimesti. Tämä vaatii rohkeutta, mutta samalla auttaa sekä kertojia että lukijoita.

Kirja käsittelee myös eräitä teorioita ympäristöahdistukseen liittyen.

Päin helvettiä?-kirja oikeastaan jatkaa siltä yhteiseltä pohjalta, mitä ”Tosi valheita”-luku käsittelee. Molemmat kirjat painottavat sitä, että ympäristöasioiden henkisiin ulottuvuuksiin tulisi kiinnittää lisää huomiota. Käsiteltäviä aiheita ovat esimerkiksi kognitiivinen dissonanssi eli epäsointu, ympäristöasioiden vaikutukset hyvinvointiin ja erilaisten narratiivien merkitys.

Kirja luottaa ihmisiin.

Lähtökohta on se, että ihmisiä aidosti kiinnostaa, ja että he kykenevät käsittelemään ristiriitaisia tilanteita. Itse asiassa ihmiset haluavat kuulla vahvistuksen omille tuntemuksilleen siitä, että tilanne todella on hyvin ristiriitainen. Hyvän sään aikana-kirja ei käytä Päin helvettiä?-kirjan käsitteitä ”apatian myytistä”, mutta perusta on sama: ihmiset eivät ole niin välinpitämättömiä tai saamattomia kuin mitä joskus kuvitellaan.

Kirja tekee ilmastonmuutoksesta hyväksytyn puheenaiheen.

Kirjan saama suuri huomio osoittaa sen, kuinka iso tarve ihmisillä on käsitellä näitä teemoja yhdessä ja julkisesti. Jos käytetään Päin helvettiä?-kirjan esittelemiä käsitteitä, niin voi sanoa, että

Hyvän sään aikana -teos osallistuu ”sosiaalisesti rakennetun hiljaisuuden” murtamiseen. Teos antaa myös ääntä ympäristösurulle, josta on liian usein tehty ”äänioikeudetonta surua”.

Kirja kertoo monista ihmisistä ja asioista, jotka ovat toivon merkkejä.

Teos pyrkii aitoon realismiin: siihen, että samaan aikaan tapahtuu sekä hyvää että pahaa. Päin helvettiä?-kirjassa tällaisesta käytetään nimitystä kahden tason näkökyky, joka johtaa moniulotteiseen elämään. On hyvin tärkeää, että Hyvän sään aikana-teos nostaa esiin inspiroivia esimerkkejä ihmisistä, jotka ovat säilyttäneet toimintakykynsä. Joukossa on monia henkilöitä, jotka ovat itsellenikin toivon merkkejä, kuten vaikkapa ilmastotutkija Markku Kulmala.

Kannattaa tutustua kirjaan ja tulla esimerkiksi Heurekan Hyvän sään aikana –tapahtumaan lauantaina 25.11.!

http://improbatur.fi/ilmastonmuutoksesta-kannattaa-kiinnostua-ja-nopeasti/

Ympäristöahdistus ja toivo

Uusi kirjani ”Päin helvettiä? Ympäristöahdistus ja toivo” ilmestyy virallisesti 26. lokakuuta. Kyseessä on ensimmäinen laajempi teos aiheesta. Toiveeni on, että lukija ymmärtää kirjan avulla paremmin omia ja muiden tunteita ympäristöasioihin liittyen.

”Suren sitä, kun naapurista kaadettiin metsä.”
”Tuntuu niin ahdistavalta, kun ilmastonmuutoksen seuraukset vaikuttavat pahenevan koko ajan.”
”En halua olla tekemässä lapsia maailmaan, jonka ekologinen kantokyky heikkenee alati.”

Nämä ja monet muut tunteet saavat kirjassa sanoituksensa. Sisällytän ympäristöahdistus-käsitteen alle monenlaisia vaikeita tuntemuksia ja ajatuksia. Psykologit ja sosiologit ovat maailmalla tehneet aiheesta uraauurtavaa tutkimusta. He ovat huomanneet, että ihmiset usein vaikenevat näistä asioista, koska eivät löydä keinoja tuoda tunteitaan esiin. Kirjani avulla yritän omalta osaltani auttaa tilannetta. Kaikkia ei ahdista, mutta heidänkin olisi hyvä ymmärtää toisten tunteita.

Kirjassa on kaksi pääosaa. Niistä ensimmäinen kuvaa monista eri näkökulmista käsin ympäristöahdistukseen liittyviä asioita. Erityishuomiota kiinnitän erilaisiin tunteisiin. Pinnan alla vaikuttaa kuplivan epämääräistä syyllisyyttä ja häpeää, surua ja vihaisuutta. Tunteita olisi tärkeää päästä käsittelemään yksin ja yhdessä, jotta ne eivät kanavoituisi vääriin paikkoihin tai koteloituisi ahdistukseksi.

Kirjan toinen osa käsittelee toivon luonnetta ja sen merkkejä nykyaikana. Ympäristöahdistus voi myös muuttua voimavaraksi. Kun yhdessä jaamme tuntojamme ja teemme asioita maapallon hyväksi, se voimauttaa ja piristää. Maailman kokonaistilanne on vakava, mutta samaan aikaan on olemassa valtavasti toivon merkkejä, jotka eivät vain yleensä pääse esiin. Kirjassa on niistä pitkä luku.

Tässä lainaus kirjan johdannosta ja kuvaus kahdesta keskeisestä teemasta.

”Toivo, jonka rakennusaineita käsittelen kirjan toisessa osassa, liittyy läheisesti rohkeuteen, luottamukseen ja sitkeyteen. Erityisesti korostan kahta olennaista asiaa: mielen vuodenaikoja ja kahden tason näkökykyä.

Mielen vuodenajoilla tarkoitan sitä, että erilaisten kausien esiintyminen kannattaa hyväksyä. Joskus jaksaa olla valoisampi, joskus masentaa enemmän. Vuodenaikojen teema muistuttaa siitä, että toisenlainen aika voi koittaa. Jopa talven pimeydessä voi olla jonkin uuden alku. On vain sitkeästi käytävä odottamaan kevättä ja harjoittamaan hyveitä. Ei pidä vaatia itseltään liikoja, kuten ainaista pirteyttä, mutta ei myöskään kannata hyväksyä pelkkää masentuneisuutta.

Kahden tason näkökyky on lahja ja taito, jonka avulla huomaamme, kuinka maailmassa tapahtuu koko ajan sekä hyvää että pahaa. Yleiset tunnetilamme voivat vääristyä kumpaan suuntaan tahansa, ylioptimismiin tai lannistavaan masennukseen.”
- Päin helvettiä?, luku 1

Toivottavasti löydät kirjasta hyödyllisen matkakumppanin. Tervetuloa myös keskustelemaan kirjasta ja aiheesta! Keskustelua voi käydä kirjan myöhemmin avattavilla Facebook-sivuilla sekä myös täällä blogissa. Toivottavasti käyt sitä myös livenä läheistesi kanssa.





Ympäristöahdistuksesta voit kuulla ja lukea lisää:

- la 7.10. Helsingin Sanomat, Lauantai-osan sivut 2-3 (Antti Tiaisen haastattelu Panu Pihkalasta)

- to 12.10. Hollo Conference, Taideyliopisto, Anna Lehtosen ja Panu Pihkalan esitelmä taidekasvatuksesta ja ympäristöahdistuksesta klo 11.30, Helsinki

- ti 17.10. Luento ympäristöahdistuksesta ja teologiasta, Chicago, Lutheran School of Theology, 11.45-13

- ti 31.10. klo 13.03 - 14 YLE Puhe, Perttu Häkkisen vieraana Panu Pihkala

- su 5.11. Vaellus luontokeskus Haltian lähimaastossa, oppaana PP, järjestäjänä Espoon seurakunnat. Pieni ”luontopyhiinvaellus”, jossa yhtenä aiheena myös ympäristöahdistus ja toivo.

- ke 22.11. Ekosäätiön luentosarja, teemana vesi ja siihen liittyvät asiat, PP mukana paneelissa, Sitran torni, Helsinki

- la 25.11. Heurekassa suuri Hyvän sään aikana –ilmastotapahtuma
Noin klo 16.30 Panu Pihkalan puheenvuoro ja haastattelu

- ma 27.11. Oulu, Tuiran seurakunnan tapahtuma ”Luther ja luonto”. Luennoitsijana PP, yhtenä aiheena myös ympäristöahdistus ja toivo.
 
- to 14.12. Ympäristökasvatus-tapahtuma, Helsingin yliopiston tiedekulma
Klo 14-15 “Ilmastonmuutos – ilmastoahdistus – ilmastokasvatus”, panelisteina John Webster, Panu Pihkala ja Laura Riuttanen, puheenjohtajana Hannele Cantell


[Lisätty 9.11.: Linkki Perttu Häkkisen ohjelmaan ja loppuvuoden tapahtumia]


- Hartauksia aiheesta:
YLE radio 1 torstaisin klo 18.50

To 12.10. Kahden tason näkökyky

To 19.10. Toivo vastoin toivoa

neliosaisen sarjan aiemmat osat:

to 31.8. Jeesus katsahti häneen ja rakasti häntä
(toiselta nimeltään: Vanhurskauttamisoppi ja ympäristökäyttäytyminen)

to 7.9. Kyky nähdä asiat sellaisina kuin ne ovat
(toiselta nimeltään: Ristin teologia ja antroposeenin aika)¨

Tekstejä:

- Elonkehä 3 / 2017: ”Ympäristöahdistus ja ihmisten välinen vuorovaikutus”

- Yleistajuisia artikkeleita tutkimukseen perustuen:

”Kuinka käsitellä maailman ongelmia? Traagisuus ja toivo ympäristökasvatuksessa”, Ainedidaktiikka 1 (1), 2–14.

”Miksi ilmastonmuutoksesta on niin vaikea puhua? Monitieteellisiä näkökulmia”, Tieteessä tapahtuu 35 (1), 23–29.

- Akateeminen artikkeli ympäristökasvatuksesta ja näistä teemoista:
"Environmental Education After Sustainability: Hope in the Midst of Tragedy", Global Discourse 7 (1), 109–127.

Helsinki talvisin

Helsingissä asuminen talvisin on kuin eläisi tunnelissa, jossa on pelkät hätäuloskäynnin valot päällä. Joskus harvoin, kun normaalit valot syttyvät, tulee heti epätavallisuuden olo (joskin piristävä).