Näytetään tekstit, joissa on tunniste Walt Whitman. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Walt Whitman. Näytä kaikki tekstit

perjantai 28. maaliskuuta 2008

Ihmeitä

Esko Valtaojan Ihmeitä – kävelyretkiä kaikkeuteen on metka teos. Kunnianhimoinen (siis hyvässä merkityksessä, ei kunniaa himoitsevassa! Tästä sanasta pitäisikin joskus kirjoittaa.) yritys lähestyä elämän, maailmankaikkeuden peruskysymyksiä kirjallisesti vetävällä ja ajatuksellisesti korkeatasoisella otteella. Kulttuurin, historian ja taiteen huomioon ottaminen viehättää, samoin hauska ja soljuva tyyli, mutta kysymyksiäkin herää. (Näin varmaan voisi olettaakin, kun teologi lukee agnostisen luonnontieteilijän kirjaa…)

On mielenkiintoista, miten vaikeaa monelle modernille ihmiselle on luopua luonnonlakien kaikkialla paikkaansapitävyyden ajatuksesta. Valtaojakin lähestyy montaa kysymystä arvostettavalla ”pohjimmiltaan tiedän luulevani enkä toisinpäin” -asenteella, mutta silti ajatus luonnonlakien rajallisuudesta on hänelle aika lailla mahdoton. Ymmärtäähän sen, luonnontieteilijällä on lähtökohtansa. Uskonto taas lähtee siitä, että joskus luonnonlait ylittyvät lakien säätäjän toimesta. Monelle kristinuskon nykyuudistajallekin tämä on tosin vaikea ajatus: onhan esimerkiksi kohupiispa Spong hämmentävän rationalistinen julistuksessaan. Voiko olla kristinuskoa ilman yliluonnollisen mahdollisuutta? Uskon, että ei, se on jo toinen uskonto sitten.

Ihmeellisyys on sen sijaan vahva liittymäkohta ainakin tämän kristityn ja agnostisen Valtaojan välillä: elämän jatkuva ihmettely. Hämmästyttävän samanlainen kokemus on meille yhteistä tähtitaivaan tai metsän alla, vaikka maailmankatsomuksessa on eronsa. Walt Whitmanin ihmettelevät runot puhettelevat niin teologia kuin kosmologia.

(Sivumennen sanoen, luterilaisen ekoteologian pioneeri Joseph Sittler piti myös kovasti Whitmanista, ja ihmettely on Suomen kirkon lapsityön uusia valtatrendejä: vrt. kirkkopedagogiikka tai vaikkapa uusi ihmettelykirja Lapsen uskon avainsanat. Yhteyksiä löytyy… niistä täytyy vielä mainita Henry Thoreau, Valtaojan ja minun molempien suosikki.)

Älyttömän (tai siis älyllisen) paljon riittäisi keskusteltavaa kirjan pohjalta, mutta ei nyt tässä enempää. Opuksesta vahva suositus, siis, uskonnollisin varauksin :)