Viimeistä viedään

Keskiviikkona 10.11. on tarjolla toistaiseksi viimeinen radiohartaus ja keikka.

Raamattu, luonto ja lohdutus; tällä otsikolla konsertoimme Matti ”Nitti” Niemisen ja hänen tyttärensä Linnean kanssa Helsingin Tuomiokirkon kryptassa klo 18. Nitti on kokenut trubaduuri, meikäläinen tuoreempi laulunikkari; tarjolla on molempien biisejä, muutama uusi suomennos ja sovitus.

Edellinen keikka Herttoniemessä lokakuussa oli toteuttajalleen vahva kokemus. Enemmän laatuun kuin määrään keskittyneen yleisön tunnelma oli hieno. Raamatunkohtien, lyhyiden puheiden ja laulujen yhdistelmä ei ehkä ole se kaikkein perinteisin tapa lähestyä ihmisen luontokriisiä.

Radiohartauksien leipominen on omanlainen prosessinsa. Kuulijakunta on hyvin monialainen. Lähes kaikki hartaudet kuunteleva eläkeläinen tai töihin kiiruhtava autoradiota kuunteleva aikuinen odottavat hivenen eri asioita.

Mutta pohja on kuitenkin yhteinen. Kyse on yrityksestä välittää jotain Jumalan todellisuuden viestistä tämän ajan keskelle. Yritys on lähtökohtaisesti sellainen, ettei sitä omin voimin saa onnistumaan. Kyse on meidän kauttamme toteutuvista asioista. Sen enempää mystifioimatta arkista tietokoneen äärellä istumista ja ulkona kävelyä sanakulkuja pohdiskellen: se on yksi kuuliaisuuden noudattamismuoto.

Sangen mieluusti olisin näissä pyhäinpäivän tienoon hartauksissa puhunut kuolemasta, tai sitten vielä tarkemmin tästä vellovasta keskustelusta Jumalan Sanan merkityksestä (sillä siihen niin sanottu homokeskustelu lopulta päätyy, nähdäkseni). Mutta isäinpäivän alla puhun aiheesta, josta on puhuttava, koska siitä puhutaan aivan liian vähän: lapsettomuudesta. Eräistä maan hiljaisista, jotka vain vähitellen ja hyvin pienin askelin saavat muilta ymmärrystä tilanteensa vakavuudesta.

Tervetuloa matkaan, siis, vielä tälle viimeiselle kierrokselle. Keskustelua voi käydä halutessaan tämän blogin kautta.

Luonto ja Raamattu

Ympäristö

jotta jokin voi olla ympärillä

vaaditaan keskipiste

Jokaisella ihmisellä on ympäristö

mutta onko ympäristö hyvä nimi luonnolle?

Eikö luonto ole enemmän kuin vain ihmisen ympäristö?

Eikö keskipiste ole jossain muualla?

Meidän on löydettävä nöyrä tapa sanoa ympäristö

oma pienuutemme kaiken keskellä

se, että Jumala on pohjimmainen ympäristö

joka on kaiken takana

keskellä

kanssa

ja meidän on ymmärrettävä

että luonnossa kaikki kuuluu YHTEEN

Tämän johdantopohdinnan myötä alkaa matka kristillisen ympäristökasvatuksen juurille kirjassa Luonto ja Raamattu (P.Pihkala, LK-kirjat 2010).

Erikoinen tunne, kun ensimmäinen oma kirja julkaistaan. Samaan aikaan hyvin luonnollista ja luonnotonta. Tuossa se nyt on: se, mitä junissa ja keittiön pöydällä ja mummolassa ja Budapestin linnavuorella itsekseni olen kirjaillut.

Kirja ei sisällä Oscargaala-tyyppistä kiitososuutta. Jos sellainen olisi, täytyisi sisällyttää J.S.Bach, Nick Cave & Warren Ellis, Sigur Ros, Mogwai ja U2. Musiikki on parhaita kirjoituskumppaneita. Esimerkiksi Bachin urkuteokset virittävät hämmästyttävästi aivoja.

Millainen kirjasta sitten tuli? Toivottavasti väki siitä kertoo. Kuvittaja, nuori Idia Erharuyi, teki erittäin hyvää työtä kuvasuunnitelman pohjalta. Sovellukset ovat tuoreita ja asiaa palvelevia.

Moniin teksteistä olen tyytyväinen - mutta viime kädessä asia ratkeaa lukijan kohdalla. Palautetta otetaan mielenkiinnolla vastaan!

Jos kirjaa haluatte hankkia, nettikirjakauppa Adlibris myy muita edullisemmin:

http://www.adlibris.com/fi/product.aspx?isbn=9516278310