Tuli vuori
muutti ihmisten suunnitelmat.
Jännä ajatus, että olen retkeillyt nyt purkautuvalla tulivuorella. Ensimmäinen, pienempi purkaus oli hyvin lähellä Skogar-Thorsmörk – reitin erämajaa Fimmvorduhalsissa. Siellä joskus pidettiin tuulta lähes vuorokausi. Välillä pilvien välistä aukeni unenomaisena Atlantti kilometri alapuolella. Matkalla Skogarista ylös on kymmenittäin maailmanluokan vesiputouksia – ja tiukka kiipuu.
Ilmaisen sympatiani kaikille niille, jotka joutuvat venymään purkauksen vuoksi. Itse pääsin juuri päivää ennen Suomeen, lähellä oli minullakin. Laajemmalla skaalalla on mielenkiintoista pohtia ilmiön merkitystä.
Ihminen on tottunut jo liikaakin siihen, ettei mikään luonnonvoima estä businesselämän pyörimistä. Toisinaanhan tämä kostautuu rankasti, kun unohdetaan tarvittava varovaisuus luonnonvoimien edessä. On terveellistä muistaa oma pienuus ja kuolevaisuus.
Islantilaiset ovat erikoista kansaa. Eyjafjallan viereinen valtava Katla-tulivuori on jo vuosikausia jäljessä yleisesti purkausaikataulustaan. Miltä tuntuisi elää alueella, josta tiedät, että koska tahansa voi alkaa järistä ja jyristä? Islantilaiset, ainakin osa heistä, omaavat mahdollisuuksia eksistentiaalisen vireen vahvaan säilyttämiseen. Elämää ei voi kokonaan laittaa taskuun, hallita ja hillitä. On vain otettava tämä hetki sellaisena kuin se on – ja tehtävä parhaansa siinä.
(kuvassa Eyjafjalla Thorsmörkistä päin)
