Millainen on Sinun laulusi?

Keväällä ilahtuu linnunlaulun kauneudesta. Nyt se onkin monella tapaa vireimmillään – ja uutta. Kuinka helposti käykään, että totumme tuttuihin asioihin niin, että unohdamme ne!

Kaksi ajatusta:
1) Kuuletko linnun laulun?
Jesuiitta ja psykoterapeutti Anthony de Mello otsikoi loistavan tarinakirjansa tällä lauseella. Sen yksinkertainen kysymys osoittautuu aina päteväksi. Kuinka usein todella kuulemme yhden linnun laulun, pysähdymme sen ääreen? Kuinka usein todella näemme kukkivan kukan? Useimmiten vain havaitsemme ohimennen, että linnut kuuluvat laulavan ja kukat näkyvät kukkivan – ja kiirehdämme muka tarpeellisemmille puuhillemme.

Toinen tarina – tosi, kuten kaikki tarinat ainakin tarinoina – kertoo kylän väestä, joka heräsi eräänä yönä levottomuuteen. Syytä vain ei löytynyt, vaikka kuinka jokainen mietti. Seuraavana aamuna silmäpussiset ihmiset havaitsivat, että toisetkin olivat valvoneet – ja syy keksittiin: kylän halki kulkevalla junaradalla oli jäänyt jokaöinen tavarajuna kulkematta.

Joskus huomaamme meille tärkeät, elämämme matkaa mittaavat asiat vasta, kun ne ovat poissa. Tärkeämmätkin kuin junan äänet. Ekologisen liikkeen yksi herättelijä, Rachel Carson, kirjoitti 60-luvulla kirjan Äänetön kevät. Sen kauhuviesti kuvasi aikaa, jolloin linnut eivät enää laulakaan: DDT ja muut saasteet ovat tappaneet ne.

Linnunlaulu ei ole vain aistinautinnollinen tai elämäntaitoa opettava asia, vaan toiminnan syy ja kohde, luonnonsuojelun tärkeyden vahva muistuttaja.

2) Eikö ole hassua, kuinka paljon laulu määrittää lintua?
Lintu tavallaan on laulunsa: laulu on sen tunnus, olemus, sen vastaus olemassaoloon.
Lintu laulaa. Aamuin, illoin, kumppanille, auringolle.

Eikö ihmiselläkin ole soundinsa? Ääni, olemus, laulu, joka hänestä välittyy? Elämänasenteen kuva, vaikutelma ja vaikutus. Jokaisen ihmisen vastaus olemassaoloon.
Valitus tai ilovirsi, viheltely ohimennen tai laulelu työtä tehden.

Millainen on laulu, jonka toiset kuulevat minun, sinun seurassa?