Harvinainen vaellukseen valmistautuminen: ensin piti varoa hurjia helteitä. Kolilla pyörähdimme 31 asteen lämpötilassa, ja se riitti. Mäkrälle nousun jälkeen oli melkoinen hikivirta. Ei mihinkään rinkan kanssa noissa asteissa, ainakaan päiväsaikaan.
Seuraavaksi piti varoa hurjia myrskyjä. Ne menivät onneksi läheltä ohi – mutta joku niistä kärsimään toki aina joutuu. Pielisellä kävi melkoinen pöhinä, kun ukkonen sivusi järveä. Jäi verkkojen nosto airovoimin väliin.
Tuntia ennen lähtöä tuli vielä tieto, että Venäjän puolella on iso metsäpalo juuri suunnitellun reitin korkeudella. Kun on aikeissa lähteä kymmenen kilometrin päähän rajasta ja palosta, sitä tahtoo varmistaa, mikä on tilanne.
Tuuli puhalsi itään päin ja Venäjän viranomaisten mukaan palo oli ”melko hyvin hallinnassa”. Tällä luottamuksella matkaan. Kontiovaarantie kulkee kapeaa, korkeaa harjua pitkin kohti Patvinsuon kansallispuistoa: lämmin suositus! Mutta jos on liukas keli, kannattaa miettiä kahdesti ennen kuin autonsa sinne suuntaa…
Myrsky kulki aiemmin Venäjälle Patvinsuota sivuten. Kaatuneita puita olikin lopulta satoja ja satoja, reitin päälläkin. Karhunpolku on Lieksan kaupungin ylläpitämä 135 km reitti, joka jatkaa siitä mihin Susitaival Ilomantsista päättyy. Me asetimme tavoitteeksi kulkea tämän kesän lämmöissä noin puoliväliin, Ruunaalle, ja jatkaa taas ensi vuonna.
Kuvien myötä voit seurata matkaa:
- Kuvagalleria -
Reitti on oikein onnistunut: tehometsätalouden jäljet näkyvät vähemmän kuin Susitaipaleella (joka on sekin hieno reitti kuitenkin) ja asutusta on myös sitäkin vähää vähemmän. Hienoja harjuosuuksia on jälleen tarjolla: päälle mahtuu oikeastaan vain polku, ja alla avautuvat järvet ja suot.
Majava-alueita jää matkalle paljon. Massen jälkeläisistä ruhtinas Jalo-Masse III toivotti meidät tervetulleeksi valtakuntaansa Pitkäjärvellä. Hänen serkkunsa Urwald oli vielä tuttavallisempi ja kävi illan aikana Särkkäjoen laavulla kahdestikin uteliaasti katsomassa, ketä siellä majailee. Kulkijat olivatkin nähtävyys: ketään muuta ei Suomujärven ja Ruunaan välillä näkynytkään polulla.
Vedensaanti oli suuri haaste: normaalistikin reitillä ja etenkin näin kuivana ja kuumana kesänä. Suomulla on hyvä kaivo – seuraava onkin Ruunaan vesihanassa. Onneksi majavat ovat aiheuttaneet virtauskohtia: niiden etsiskely oli illansuussa pakollista mutta myös ihan hauskaa puuhaa. Piilon laavun koillispuolella, Pitkäjärven pohjoispuolella Laskulammin sillalla ja Särkkäjoen lähdepitoisen järven lasku-uomassa oli riittävän hyvät paikat.
Metkoin ja viileintä vettä tarjonnut oli Kyrönsärkältä laskeuduttua sijaitsevan nuotiopaikan uoma. Kohina houkutteli tutkimaan – tuloksena yli metrin korkea majavapato! Sivu-uomassa oli ihanan kylmää vettä. Kaikki uomista juomiset tietenkin omalla vastuulla! Mutta näistä meille ei tullut vatsaongelmia. Ruunaanjärven vettä sitten keitettiin ja yritettiin mehutiivisteen jämillä peittää huomattavaa makua.
Lisätietoja reiteistä sivustolta www.vaellus.info ja kirjasta Pohjois-Karjalan vaellusreittiopas. Lähtekäämme poluille…
