Amerikasta toipuminen

(Amerikan ja Euroopan välissä, osa 1/3)

Amerikasta toipuminen vie aikaa. Sekä siellä oleskelleilta yksilöiltä, että koko maailmalta.

Kaikki meteli, hyörinä, värivälke, kiitäminen, ihmispaljous;
kaikki suurten maisemien hiljaisuus, valtavuus, kauneus, yksinäisyys;
kiireettömyys jonka halki moottoritie kiiruhtaa.

Ehkä Amerikka on niin hallitseva maailmanlaajuinen unelma juuri sen monimuotoisuuden vuoksi. Sieltä löytyy kaikkea, ja samalla mikään yksittäinen ei määritä sitä.

Kaikki eri kulttuurit tulevat yhteen, ja kaikki muuttuvat. Jokaisen kansan unelmille löytyy tarttumapinta Amerikan runsaudesta; ja mikään kansa ei pysy ennallaan, kun se kulkee ostoskeskuksen ja aavikon halki. Vaurauden unelma näyttää houkuttelevan neutraalilta: ja lopulta kaikki ovat sidoksissa suureen kapitalismin verkkoon, jossa sätkivät, halusivat tai eivät.

Jos olet tehokas hämähäkki, verkko on mainio asia. Meille muille lentelijöille ei niinkään.

Toipuuko maailma koskaan siitä rahataloudesta, johon Amerikan johdolla olemme syöksyneet aina 1800-luvulta lähtien?

Inception

Onko maailmasi todellinen?

Tähän voisi tiivistää Christopher Nolanin uuden elokuvan. Nolan teki sen taas: haastava, mahtava käsikirjoitus, joka kiehtoo mieltä pitkään leffan jälkeenkin (vrt. Memento, Prestige).

Mielestä on kyse, tajunnasta ja unista, aivokapasiteetista josta tunnetusti käytämme tietoisesti vain pienen osan. Samalla päästään ontologisiin, olemassaoloon liittyviin kysymyksiin. Mistä tiedämme, että tämä maailma, jonka aistimme havaitsevat, on se todellisin?

Elokuva on mielenkiintoinen soppa toimintajaksoja (huimasti kuvattuja) ja aivojumppaa. Näitä juonenkäänteitä ei kannata yrittää selittää puhelimessa kaverille. Toimintaosuudet ovat kahtalaisia: yhtäältä ihan tosissaan tehtyjä, toisaalta yliampuvuudessaan jopa lajityyppiä samalla ironisoivia. Tällaistako on alitajunnassamme? Karu tosiasia lienee, että ilman toimintajaksoja elokuva myisi huomattavasti vähemmän.

Elokuvien tarkoitus on viihdyttää – mutta viihde ei ole koskaan vain viihdettä. Se sisältää aina enemmän; ja sitä parempi, mitä älykkäämpiä käsikirjoituksia kuvattavaksi asti päätyy. Parhaimmillaan elokuva herättää, saa virkeäksi, ajaa pohtimaan omaa elämäänsä. Pyöriikö hyrrä?

Hullu maailma

Voisi sanoa, että maailma on tullut hulluksi
- ellei se olisi ollut hullu jo syntymästään lähtien.