Kuuma kesä

Jos elämää kuvataan vuodenaikojen kautta, kesä ja aikuisuus osuvat yhteen. Kuulostaako tutulta: kauheasti kaikenlaista tekemistä, hellettä ja kaatosadetta, matkoja ja arkea - ja äkkiä huomaa koko ajan kuluneen?
Kesä, elämän turpea ja vehreä aika.

Heinäkuussa olen muistanut suurella sympatialla heitä, joille kesä on vaikeaa aikaa. Kuumuus on monelle erittäin tukalaa. Oma sympatiani syntyi tosin etenkin 10 päivän kesäflunssasta, jonka nenäkannu lopulta voitti.

On asioita, jotka määrittävät koko elämää ja arkea. Kun joudut terveiden maailmasta toiselle puolelle, vaikuttaa sairaus kaikkeen. Ei kaikki ole mennyttä, mutta kaikki värittyy olotilan mukaan. Jos saa olla kohtalaisen terve, pitäisi aina muistaa kiitollisuus. Ja vielä suurempaa on se, jos sairaanakin muistaa kiittää.

Erään viikon sää

Kuumelaiva
ajoi karille
päähäni.

Taudissa

Sikamainen flunssa pääsi iskemään kesken lämpimien kesäpäivien. Sängynpohjalla ehtii ajatellakin, niistämisen ja uinumisen lomassa. Ainakin sitä, kuinka onnekas on, kun ei ole joutunut kovin pitkiä aikoja sairaana olemaan.

Maailma näyttää erilaiselta taudissa. Olet jonkin sisässä, tai jokin on ympärilläsi, niin ettet näe, koe normaalisti. Juuri tämähän tekee masennuksesta niin vaikean: et enää näe maailmaa normaalisti. Miten sellaista taittovirhettä käy helposti korjaamaan?

Taudin sisältä katsellen voi toki oppia olennaisia asioita. Siitä, kuinka arvokasta terveys on. Ja siitä, kuinka arvokasta on sairaiden auttaminen.

Kirkosta on puhuttu nimenomaan sairaiden yhteisönä, sairaalana. "Eivät terveet tarvitse parantajaa..." Jos ihminen on kohdannut elämän haurauden ja vajaavaisuuden, asettuu pintaliito ja pintakiilto eri asemaan. Hän voi muistaa, mikä on olennaista - ja kuinka samassa asemassa olemme jokainen, menestykseemme katsomatta.