Sikamainen flunssa pääsi iskemään kesken lämpimien kesäpäivien. Sängynpohjalla ehtii ajatellakin, niistämisen ja uinumisen lomassa. Ainakin sitä, kuinka onnekas on, kun ei ole joutunut kovin pitkiä aikoja sairaana olemaan.
Maailma näyttää erilaiselta taudissa. Olet jonkin sisässä, tai jokin on ympärilläsi, niin ettet näe, koe normaalisti. Juuri tämähän tekee masennuksesta niin vaikean: et enää näe maailmaa normaalisti. Miten sellaista taittovirhettä käy helposti korjaamaan?
Taudin sisältä katsellen voi toki oppia olennaisia asioita. Siitä, kuinka arvokasta terveys on. Ja siitä, kuinka arvokasta on sairaiden auttaminen.
Kirkosta on puhuttu nimenomaan sairaiden yhteisönä, sairaalana. "Eivät terveet tarvitse parantajaa..." Jos ihminen on kohdannut elämän haurauden ja vajaavaisuuden, asettuu pintaliito ja pintakiilto eri asemaan. Hän voi muistaa, mikä on olennaista - ja kuinka samassa asemassa olemme jokainen, menestykseemme katsomatta.
1 kommentti:
Tykkäsin tästä kirjoituksesta todella paljon! Erityisesti:
"Kirkosta on puhuttu nimenomaan sairaiden yhteisönä, sairaalana. "Eivät terveet tarvitse parantajaa..." Jos ihminen on kohdannut elämän haurauden ja vajaavaisuuden, asettuu pintaliito ja pintakiilto eri asemaan. Hän voi muistaa, mikä on olennaista" oli juuri osuvasti kirjoitettu! Kiitos tästä! Masennuksesta voisit puhua enemmänkin. Olisi kiehtovaa kuulla näkemyksiäsi kyseisestä vakavasta, nykyään todella harmillisen yleisestä sairaudesta.
Lähetä kommentti