Kanada

Lentäminen on aina ihmeellistä. Michigan- ja Ontario-järvien jäiden kuviot muodostavat mitä mahtavinta taidetta: abstraktia ja konkreettista, sulavaa ja rikkonaista, pysähtynyttä ja elävää.

Lentämisen ympäristövaikutukset ovat valitettavan karut. Amerikassa paikasta toiseen lentely on aivan eri suuruusluokkaa kuin Euroopassa: etäisyydet ovat sen verran pitkät, mutta asiaan vaikuttaa myös asennetaso. Moni ei halua käyttää junia tai busseja.

Itse olen pyrkinyt lentämään vain kerran vuodessa, mutta tämä vuosi tulee olemaan erilainen. Lentovero on yksi keino tasoittaa hiilidioksidipäästöjä: esimerkiksi www.lentomaksu.fi antaa hyviä mahdollisuuksia.

Kanada ja Suomi! Saavun Toronton suomalaistaustaisen seurakunnan vieraaksi, ja on hyvä jälleen kuulla kotimaan kieltä. Agricola-seurakunnan toiminta on vireää, kahdessa kieliryhmässä. Suomenkielinen ryhmä on iäkkäämpi ja maahanmuuttajista koostuva; englanninkielinen on pienempi mutta lapsirikkaampi. Saarnaan molemmissa jumalanpalveluksissa, englanninkielisessä myös lastensaarnan.

Lastensaarna on mielenkiintoinen toimintatapa. Jumalanpalveluksen alkuvaiheessa lapset kerääntyvät eteen, ja heille pidetään hyvin yleistajuinen johdatus päivän aiheeseen. Aikuiset hyötyvät tästä kahdella tavalla: lasten seuraaminen on sympaattista, ja toisaalta yleistajuinen johdanto vie aikuisiakin päivän teemoihin. Ei hullumpi lapsiteologian väline; mutta vaatii saarnaajilta/papeilta kykyä kohdata lapset ja puhua heidän tasoistaan kieltä – joka tarkoittaa laadukasta kieltä. Lapset eivät ole tyhmiä.

Vajaan viikon matkalta kertyy niin monenlaisia kokemuksia, että tyhjentävä kertomus olisi pidempi kuin jaksatte lukea. Paikallisten ystävällisyys; maisemamaalausten kauneus; Ontario-järvi valon ja varjon leikissä CN-tornista katsottuna; mainiot kasvisravintolat; antoisat keskustelut Waterloon seminaarissa ja onnistuneet luennot (niiden pitäminen englanniksi on kuitenkin haastavaa); Little Italy-kaupunginosan italialaiset liikkeet ja tarjoilijat kantamassa patonkeja kaduilla ja kanadalainen indiemusiikki ja Tranzac-klubi monine soittajineen ja vieraallekin vapaana olleine pianoineen…

-*-
Näiden blogien kirjoittamisessa olen noudattanut kahta periaatetta: kirjoittamista yhdeltä istumalta ja jonkin luovan ajatuksen tarjoilemista. Ehkä jälkimmäisen joku on poiminut jo tähänastisesta; mutta tarjotaan vielä yksi:
matkalla ymmärrämme kotimaan.


Enkä puhu vain Suomesta.