.
Vuodenvaihde on hyvää aikaa katsoa hetkeksi taaksepäin. Mitä kulunut vuosi toi tullessaan? Mitä toivoin siltä? Mitä tapahtui?
Ihmiselle tekee hyvää pysähtyä ajan kulumisen edessä – hetkeksi, ja sitten jatkaa elävää matkaansa.
Muistelun myötä palautuu mieleen, kuinka monenlaisia asioita onkaan tapahtunut. Kaikki lyhyet ja pidemmät reissut, työt ja tehtävät, osittaiset onnistumiset ja epäonnistumiset; ja kaiken yllä tietty suloinen sallimus. Näin itse koen.
En käy henkilökohtaisia muistoja tarkemmin erittelemään: niiden sijaan on yhteisesti helpompi puhua taiteen kautta, laajasti ymmärrettynä. Opintovapaalle jäämisen yksi hyvä seuraus on ollut hivenen kasvanut taiteen parissa oleskelu. Epäsäännöllisten työaikojen seassa on haaste pysyä hereillä, liikkeessä, nauttia laadusta.
Vuoden televisiosarjoista eniten on jäänyt mieleen John Adams, josta blogissakin kirjoitin. (Eipä sinänsä, että kovin montaa sarjaa olisinkaan seurannut…) Sarjan hienous on pitkän linjan ihmiskuvauksessa: yksilön ja yhteisön yhteiskäsittelyssä. Kutsumuksen, perhe-elämän, vaikeuksien, kuolevaisuuden käsittelyssä – perustavimpien asioiden.
”Iloitkaa aina Herrassa! Miksen tajunnut tätä aikaisemmin?” sanoo vanha Adams pellolla, maata käsissään. Adamsin ja Jeffersonin vanha ystävyys nivoutuu yhteen koko maallisen elämän käsittelyn kanssa.
Elokuvista voisi kirjoittaa pitkään; niin monta hienoa klassikkoa on saanut vuoden aikana katsoa. Chaplinin Kultakuume elävän orkesterin säestämänä Lahden Sibeliustalossa; Metropoliksen hämmentävän hieno yhteiskunta- ja ihmiskuvaus; Citizen Kanen koskettava nousu ja tuho.
Kaikista suurimman vaikutuksen tekivät kuitenkin Andrei Tarkovskin Peili ja Andrei Rublev, jotka totisesti vaativatkin aikaa ja energiaa sulaakseen. On hämmentävää huomata, että elokuvan voi tehdä kuten runon; ja silti lopputulos voi olla erittäin koskettava ja syvällinen. Joskus mietin, onko uskonnollinen puhekin usein turhan järkipitoista: onko kaiken pakko olla ”ymmärrettävää” hetiselvyyden merkityksessä? Eivätkö syvällisimmät asiat ole juuri sellaisia, jotka avautuvat vähitellen, eivätkä ole koskaan aivan tiukasti määriteltävissä?
Wim Wendersin Paris, Texas oli myös hämmentävän hieno. Pyhäinpäivänä katsoin vuosikymmenen tauon jälkeen Berliinin taivaan alla; Wenders omaa hiljaisuuden kertovan taidon. Uudemmista elokuvista Menetetty maa oli oudon mieliinpainuva.
Kirjojen saralla olen määrällisesti eniten nauttinut Joseph Sittlerin erittäin korkeatasoisista teksteistä. On etuoikeus tehdä väitöskirjaa teksteistä ja puheista, jotka on valmisteltu kaunokirjallisesti.
Toinen perusjärkäle vuoden tekstinautinnoissa on ollut Karamazovin veljesten loppuunsaattaminen. Tammikuu, Kittilän kaamos ja Mitjan syvenevä syöksykierre; lokakuu ja murha; marraskuu ja oikeudenkäynti. Kaikista suurin taide sisältää sekä kauneuden että pahuuden ymmärryksen, ja sitä Dostojevski tosiaan edustaa.
Varhaisten aamujen (jotka eivät niin hirvittävän varhaisia tietysti ole olleet) herättäjinä toimineet Gibranin Profeetta ja Saint-Exuperyn ajatuskokoelma ovat palvelleet ansiokkaasti. Pikku Prinssistä tunnetun Exuperyn Yölento on todella hieno kirja. Kustantaja mainostaa pokkaria seikkailukertomuksena, mikä on vain osatotuus. Alkuperäisnimi Terre des Hommes kertoo enemmän: kyse on ihmisten maan kuvauksesta, ihmisestä luonnon keskellä. Aforismitasoista, upeaa tekstiä.
Eeva-Liisa Manner ja Lauri Viita päätyivät alkukohdaksi suomalaiseen runouteen perehtymiseen – tielle, joka on kovin alussa. Molemmissa on hyvin syvää uskonnollista virettä, laajasti nähtynä.
Olennainen maininta kuuluu kaikelle huumoripitoiselle, joka on virkeyttänyt päiviä; Fingerporille, Flight of the Conchordsille, Hotakaiselle, Wes Andersonille.
Kuinkahan pitkälle kukaan jaksaa lukea tällaista katsausta? Onnittelut sinulle, joka vielä olet mukana. Laadussa, hyvässä taiteessa on se ominaispiirre, että sitä haluaisi jakaa muiden kanssa; toivottavasti joku saa jonkun vinkin tästäkin – ja kertoo minulle omansa.
Jälleen on yksi vuosi enemmän – ja vähemmän. Aika vierii vääjäämättömästi. Muistakaamme nauttia – ja pitää huolta. Kiitos tämän vuoden lukijoille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti