Harmaa juna kolisee ilmassa kiskoilla.
Kaupunki on kulunut ja uuteen kurkottava.
Matka oli elämys. (Joku voisi käyttää yli kahdeksan tunnin lennosta ja sitä edeltäneistä eripituisista matkarupeamista jotain muutakin nimitystä, toki.)
Skotlannin ylänkö.
Karujen pintojen kauneus; jääkauden uurteet selvästi näkyvillä. Jälkiruokana Hebridit, kesyttämättöminä ja uljaina.
Grönlannin eteläkärki.
Terävä ja kirkas maisema.
Jyrkästi kohoavat rantarinteet, yksinäinen suuri jäävuori ajelehtimassa, taustalla jäätikköjen suloinen valkeus.
Kanadan koillisosat.
Loputtomien erämaiden outo levollisuus:
rauha, joka laskeutuu valkoisen valtavuuden ylle.Vedet eivät tyydy joiksi, vaan virtaavat järvinä; valkean ja tumman maiseman keskeltä loistavat ohuina ja mustina vain vuolaimmat kosket.
Rinteiden lukemattomat kohoamat, kymmenkilometriset kapeat harjut, järvien leikki
- kuinka kauan onneksi meneekään, että ihminen ehtisi pilata tämän kaiken.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti