Erinomainen elokuva, epätarkka käännös: Erämaan armoille. Parempi olisi: Tuntemattomaan, sillä siitä elokuva kertoo, erämaan lisäksi. Lähtemisestä pois tutusta ja turvallisesta, perinnäistapojen maailmasta.
Nuorukainen tekee rajun irtioton, haaveenaan päästä Alaskaan asti. Jutussa on aikuistumisriitin tuntua, sitä ikiaikaista suurta ja haavoittuvaa seikkailua, joka nuorukaisten on käytävä läpi, ennen kuin he voivat asettua aloilleen. Muinaiset heimot tiesivät tämän: nykyäänkin sama voima vaikuttaa, mutta kun ei ole yhteisöä, ei ole yhteistä tapaa tästäkään asiasta. Sen sijaan on välivuosien pitäjiä, InterRail-matkaajia, hummailuvuosia eläviä... ja usein jokaisen on vain käytävä läpi tietyt vaiheet, jotta voi palata perinteisiin.
Olennaista on, että löytää itse; vaikka toiset kuinka suosittelevat, ei viisauden siirtäminen käy noin vain.
Elokuva perustuu tositapahtumiin. Mielenkiintoinen yksityiskohta on, että niistä kirjan kirjoittanut Jon Krakauer teki itse vastaavanlaisen matkan Alaskaan nuorena.
Into the Wild-elokuvasta ei halua kirjoittaa kovin tarkasti, ettei yllätyksellisyys ja voima vähene. Nuorukaisen matka kohdistuu monella tapaa yhteiskunnan rajaseuduille, jotka eivät ole valtion ympärillä vaan sen väleissä, saumakohdissa; joissa on aina tilaa vaikka hallinto olisi kuinka totalitäärinen. Mielenkiintoisia persoonia, hienoja näyttelijäsuorituksia, näkemyksellinen Sean Pennin ohjaus - ja upeaa musiikkia.
Eddie Vedderin, vanhan kunnon Pearl Jamin keulahahmon elokuvaan säveltämä soundtrack on ollut kevätkauden levylöytöjä. Ytimekästä, voimakasta musiikkia. Lämmin suositus - elokuvasta, levystä ja etsintämatkoista (riittävän turvallisista, tosin).
Muutama kappale levyltä:
Society (tsekkaa sanat!)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti