Aurinko nousee sädehtivänä usvaisen lammen takaa: valo siivilöityy männikön lävitse kultaisena ja kirkkaana. Ihailen näkyä lumoutuneena - ja käännyn katsomaan muita junassa istuvia. Kukaan vaunussa ei katso ikkunasta.
Syksy loistaa ympärillämme hämmästyttävän värikylläisenä, ja kasvit muuttuvat jalokiviksi. Keskellä romuisia ja harmaita teollisuustontteja loimuaa keltaisia puuntaimia juhlapuvuissaan; syksy ei kursaile siitä, kenen luona se juhlii.
Ei kukaan aina jaksa olla pirteä. Mutta jos näkee ympärilleen, kasvaa myös pirteys. Havahtuminen on toive, jonka joukkoliikennevälineissä ja kaduilla havaitsee kohdistavansa kanssaihmisiin. Kovin paljon kauneutta jää huomaamatta.
Alice Walkerin Color Purple (Häivähdys purppuraa) on syksyn lukulistalla. Ajatus on sattuva: jos on luonut jotain niin hienoa kuin purppuraisen värin, eikö sinuakin harmittaisi, jos toiset eivät iloitsisi siitä? Soveltuu Jumalaan, Walker huomauttaa. Ja soveltuu syksyyn.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti