Päivä 23. Santa Barbara – Solvang – Guadalupe
Kalifornia: meri, vuoria, hippejä ja kasvisravintoloita.
Santa Barbara on erikoinen paikka: välimerelliseen tyyliin rakennettu rantaparatiisi. Valkoiset talot, punaiset katot ja suorat kadut johdattavat ylämäkeen vanhan suuren luostarin luo. Kirkko täyttyy messuväestä: vierekkäin istuvat rikkaat ja maahanmuuttajat, turistit ja lapset. Luostarin yläpuolelta löytyy upea kasvitieteellinen puutarha, jonka hoitajat pyrkivät sisällyttämään kaikki Kalifornian kasvit polkujen varrelle.Tie vie vuorten yli, Sideways-elokuvasta tuttuihin mahtaviin maisemiin. Suuret tammet seisovat alavien niittyjen keskellä ja kumpuilevat kukkulat jatkuvat kaukaisuuteen. Pysähdymme kahville Solvangiin, ”Amerikan Tanska-pääkaupunkiin”; samaan aikaan kammottava ja huvittava paikka. Muka-skandinaaviset rakennukset piirittävät turistilaumoja kauppoineen ja ravintoloineen. ”Tanskalaisen” leipomon herkut ovat kyllä mainioita, mutta muuten paikasta pitää päästä pian pois. Kunhan tuo räikeä hevoskärry ensin kulkee ohi.
Lonely Planet johdattaa matkailijat jälleen aarteiden luo: Guadalupen dyyneille vie niin pieni tie, että ilman vinkkejä tänne ei kyllä olisi löydetty. Puisto vain on menossa juuri kiinni, mutta se ei haittaa: laskevan auringon hallitsemalta mereltä puhaltaa niin huima tuuli, ettei hiekassa tarpominen houkuttelekaan. Mutta maisemat ovat valtavia; auringonlaskun viime vaiheet pyydystämme pikkukaupungin hiekkarannalta, ja päivä päättyy punertavaan horisonttiin.
Päivä 24. Big Sur
Legendaarinen Big Sur. Hippien, taiteilijoiden ja mystikoiden maisema. Onko se kiertotien arvoinen? Sitä jouduimme pohtimaan, kun selvisi, että maanvyörymät ovat katkaisseet rantatien. Yritimme vuorten yli, nautimme upeista maisemista, muttemme päässeet perille; missä se risteys oli? Ensi kertaa käsi ja kartta- suunnistus petti, mutta silti emme vielä osta navigaattoria…
Saavumme siis pohjoisesta, ja maisemat iskeytyvät tajuntaan… öö… valtameren aaltojen lailla. On sanottu, että Big Sur on mahtavin maan ja meren kohtauspaikka; makuasioista ei voi kiistellä, mutta väite ei ole ilman faktapohjaa. Tie roikkuu jylhillä rinteillä, alla avautuvat meri ja kanjonit, yllä karut vuoret. Jylhät sillat, vankien rakentamat, harppovat joenuomien yli.
Big Surin maisemien yksityiskohtaista kuvausta en edes yritä. Punapuumetsät, merenlahdet, vesiputoukset, aarteiden tavoin piilotetut rannat; paikka on maineensa veroinen. Lonely Planet on jälleen uskollinen kumppani: Parlington Cove ja Pfeiffer Beach ovat hivenen vaivaa vaativia helmiä, mutta unohtumattomia. Autolle palatessamme peura katselee meitä pitkään parkkipaikan laidalta.Kuvia voit (edelleen) katsella tästä linkistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti