sunnuntai 23. maaliskuuta 2008

Valokeilassa

Via Crucis, Ristin tie – katunäytelmä keräsi taas tuhansittain väkeä Helsingin keskustaan. Tuulessa leijuva pienpisarainen lumisade toi oman säväyksensä kulkueen matkalle: valo näkyi keiloina, säteinä, joissa pisarat tanssivat.

Valokeila on mielenkiintoinen ilmiö. Se paljastaa sekä valon että ilmassa leijuvat hiukkaset. Sama pätee lumisateeseen ja valonheittimiin sekä ilta-aurinkoon ja huoneessa leijuvaan pölyyn. Sade tai pöly ovat yhtä lailla olemassa ilman valoa, me emme vain näe niitä.

Sama ilmiö pätee vieläpä koko maailmankaikkeuteen. Fyysikot ovat ihmeissään pimeästä aineesta, joka käsittää huomattavan osan universumista – mutta me emme näe sitä, emme tiedä siitä juuri mitään.

Mitä maailmasta paljastuukaan, jos valo on oikea?

Elämästämme?

Mitä tarvitaan, jotta valo paljastuu meille?

Ei kommentteja: