Maiseman perusasiat: eikö se ole kuten musiikkikappaleen rytmi? Peruspiirteet: vaikkapa Tuomiokirkko ja tori sen vierellä. Kun vähän katselee ympärilleen, selviää mistä tilanteessa on kysymys – tarina, melodia. Nuorimies kiipeää rappusia, ylhäällä odottaa nainen. Siinä on jo tarinan perusasiat, kappaleen melodia, maalauksen ydin.
Lokit kirkuvat taivaalla: eläviä yksityiskohtia, torvisoittimia musiikkikappaleeseen. Tuuli puhaltaa lempeästi – urkuharmonia. Alhaalla raitiovaunu kolisee – lyömäsoittimia. Mitä elävämpi kuva, sitä elävämpi valikoima soittimia, yksityiskohtia maalauksessa, kuvauksessa.
Joskus on toki virkistävää, jos perusasiat piirtyvät mahdollisimman selkeästi esiin. Niin on yhtä lailla tarinoissa, musiikissa ja tauluissa. Selväpiirteisyys voi olla hyvin puhuttelevaa, ja toisella kerralla taasen runsas eläväisyys, yksityiskohtien paljous.
P.S. Umberto Econ vaikeasti avautuvassa (ainakin minulle vuosituhannen alussa, ehkä pitäisi yrittää uudelleen) esseekokoelmassa Matka arkipäivän epätodellisuuteen on mieleenpainuva essee romaanista kosmologisena asiana. Kun on luotu maailma - vaikkapa juuri tori, portaat, kirkko ja nuoripari - on jo luotu tarinan ainekset.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti