Hieno, aurinkoinen päivä kiirastorstain kunniaksi. Aamulla pidimme musiikkipitoista pääsiäishartautta erään koulun juhlasalissa. Verhot laskettiin tunnelman tiivistämiseksi: kävimme läpileikkauksen pääsiäisviikon tapahtumiin, eli tummaakin sävyä riitti. Sitten pääsiäisaamun tekstin kohdalla yksi opettajista painoi sovitusti nappia ja verhot kohosivat sähkömoottorin voimin – ja valonsäde osui suoraan lavan alttaripöytään ja meikäläiseen. Efekti oli niin legendaarinen, että nuoriso puhkesi spontaaniin pääsiäisen riemuun – hyvällä tavalla. Naurussa oli pitelemistä itsellänikin, myhäilin häikäistyneenä ja lausuin tyhjällä haudalla seisovan enkelin vuorosanat.
Huumori, koomisuus, ilo – kaikki ovat hyvin lähellä uskoa ja uskontoa. Huomenna hiljennytään vielä kärsimyksen äärelle, sunnuntaita ja pääsiäisen iloa, valoa odottaen. Nousee ylös, koittaa kevät.
P.S. Valitettavasti menee aika pitkään, ennen kuin pääsiäinen on yhtä aikaisin kuin nyt ja aurinko juuri tuolla sopivalla kohdalla koulun saliin ja kellonaikaan nähden. Suurinpiirtein 2040-luvulla. Ja silloinkin pitäisi tulla valoisa päivä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti