torstai 15. marraskuuta 2012

Chicago, intiaaneja ja ekoteologiaa


Juna rämisee kuten ennenkin, Frank Lloyd Wrightin talot ovat yhtä upeita ja kirjastot täynnä kiinnostavia opuksia.

Matka on melkoisen työpainotteinen, mutta jos työstään nauttii, niin ei ole valittamista. Tutkimuksen tekeminen on usein urheilun tai luostarikilvoittelun kaltaista: se vaatii energiaa ja keskittymistä, mutta vie mukanaan.

Erityisväriä ensimmäiseen Chicagon viikkoon toi se, että Lutheran School of Theology (LSTC) vietti Native American –teemaviikkoa. Vance Blackfox, ainut (!) intiaaniopiskelija Amerikan luterilaisissa seminaareissa, oli päävastuussa. Elokuvailloista kävi ilmi, että luterilaiset tekivät yllättävän paljon hyvää työtä intiaanialueilla (Native Nations –filmi), kunnes resurssit lopahtivat 1990-luvulle saavuttaessa. Harmillista.

Toinen elokuva, March Point, oli hieno esimerkki intiaaninuorten voimaantumisesta. Kolme syrjäytymisvaarassa olevaa nuorta sai elokuvanteosta kiinni ja tarkoitusta elämäänsä. Reservaatin maita ryöstettiin liittovaltiolle laittomasti 1900-luvun alussa ja niille rakennettiin lopulta öljyjalostamo, joka uhkaa lopettaa kalastuselinkeinon. Nuoret pääsivät jopa senaattoreiden puheille, mutta kauniita sanoja kummempaa ei juuri herunut. Yhteisö kuitenkin arvosti nuorten aktiivisuutta ja heidän tulevaisuutensa näytti ainakin hetken valoisammalta.

Ympäristörasismi on iso ongelma Yhdysvalloissa. Saastuttavimmat laitokset sijaitsevat yllättävän usein värillisten lähiöiden luona. Mitenkäs Suomessa: onko oikein, että Pohjois-Suomi kantaa vastuun saastuttavista laitoksista?

Käytännön ekoteologiaa harrastin etenkin vierailulla Wheaton Collegen A Rocha –ryhmän luo. Pidin alkupuheenvuoron rikkaan evankelikaalisen oppilaitoksen Kristinusko ja luonto –paneelikeskustelussa, joka keräsi vaali-illasta huolimatta kiitettävästi väkeä. Professorit olivat värikkäitä puhujia ja keskustelu hyvää. Evankelikaaleja tapaan piakkoin lisää: Evangelical Theological Society kokoontuu Milwaukeessa pääteemalla Caring for Creation.

Ehdin jo säikähtää Chicagoon palattuani, kun vaaliennuste näytti hetken ylivoimaa Romneylle. Onneksi valitsijamiesten lukumäärä oli toinen juttu. Rannan moottoritie oli suljettu, kun demokraattien valvojaisia pidettiin McCormick Placella. Ensi viikonloppuna siellä alkaa American Academy of Religionin suuri konferenssi, jonne meno oli tämän matkan alkusysäys.

Taidettakin on ollut tarjolla, esimerkiksi kuubalaisen huippukuoron ilmainen konsertti Rockefellerissä. Perheenjäsenten lisäksi on ikävä kitaraa, mutta aika rientää nopeasti.

Ei kommentteja: