Edellisen kerran Amerikkaan tullessani oli Chicagossa historiallisen suuri lumimyrsky, nyt iskee itärannikolle vuorostaan ennätyshurrikaani. Täytyy pitää matalaa profiilia näistä, tai en kohta enää ole toivottu vierailija tännepäin…
Mantere otti torstaina matkailijan vastaan hymyillen: pilvipeite repeili Newfoundlandin yllä, paljastaen kauniit ja karut maisemat. Nova Scotian rantatörmät paistattelivat ilta-auringossa ja geologiset muodostelmat johtivat uutta mannerta kohti. Rannikko kaartuu Appalakkien selkärangan suuntaisesti.
New Englandin kuuluisa ruska on jo huippunsa ohittanut, mutta yhä kaunis: jalolehtipuita on paljon ja värisävyjä myös. Parinkymmenen asteen intiaanikesäiset lämpötilat hemmottelevat ulkoilijoita. Koko ajan varmistuu se, että etelästä saapuva hurrikaani Sandy tulee yhdistymään koillismyrskyyn ja luultavasti vielä idästä tulevaan kylmään rintamaan. Tyyntä myrskyn edellä – etenkin lauantaina Walden Pondilla, jonka takaa loistaa hämmästyttävä aurinkokehien muodostelma ja ”sateenkaari” taivaankannessa. Moni Thoreaun seuraaja varmaan luki tarkasti moisia merkkejä taivaalla.
Hylkäsin jo perjantaina alkuperäisen suunnitelman New Yorkiin ja Jerseyhyn menemisestä tiistaiksi ja nappasin lennon maanantaiaamuksi Chicagoon, mutta myrsky oli odotettua nopeampi: maanantaiaamuna klo 6 loppuivat lennot. Onneksi on ystäviä, joiden katon alla oleilla.
Myrskyn odottaminen on mielenkiintoinen olotila, josta suomalaisella ei juuri ole kokemusta. Joku voisi luulla, että ainahan myrskyjä voi paeta – mutta eipä voi. Erityisen totta tämä on köyhempien maiden asukkaille, ja ylipäänsä kaikille heille, joiden koti sattuu olemaan myrskyn reitillä. Minnekäs kotisi siirrät? Moni on kömpinyt New Jerseyssä hätäsuojiin ja nousee sieltä aikanaan katsomaan, onko talo yhä tallella. Köyhissä maissa ei edes hätäsuojia välttämättä ole lainkaan.
Monenlaisia ajatuksia tämä herättää. Yksi vahvimmista on kunnioituksen tunne kaikkia virkavallan edustajia ja vapaaehtoisia kohtaan, jotka tekevät parhaansa auttaakseen myrskyn uhkaamia. Pimeään, hirmumyrskyiseen ja tulvivaan yöhön lähteminen on kova juttu. Bostonissa on odotettavissa kaatuvia puita, rannikkotulvia ja sähkökatkoja, mutta etelämpänä on tosi kyseessä. Todennäköisesti tuloksena on ennätystulvia monessa osavaltiossa, lumimyräköitä Appalakeilla ja jättiaaltoja Suurilla järvillä asti.
Jos on kokenut jonkinlaisia luonnonkatastrofeja, suhtautuu luultavasti eri tavalla uutisiin. Yhtälö on vaikea: jatkuvista huonoista uutisista ei saisi masentua, mutta välinpitämättömyyskin on vaarallista.
Samaan aikaan kun ilmastonmuutos näkyy ennätyslämpiminä vuosina, lisääntyvät poikkeukselliset myrskyt. Tilastollinen yhteensattuma? Uskokoon sen ken tahtoo. Maapallo varoittaa meitä, mutta kansa on uppiniskaista.
1 kommentti:
Tsemppiä Panu tuuleen ja tuiverrukseen. Toivottavasti kaiken tuhon ja kaaoksen keskellä olet saanut uuden ja kasvattavan kokemuksen, josta saat ammentaa tulevaisuudessasi. Toverini oli äskettäin laittanut Facebookkiin kuvan Manhattanilta kädessään jokin etäisesti sateenvarjoa muistuttava kapistus.
Lähetä kommentti