Kotipihalta löytää yleensä aina kiinnostavaa katsottavaa.
En tarkoita naapureiden kyttäämistä, vaan luontohavaintoja. Kevään muuttuminen kesäksi on juhla-aikaa: koko ajan ilmestyy uusia värejä. Vihreä käy läpi koko sävyjen skaalansa, eikä kukkien värivalinnoilla ole rajoja.
Valokuvauksen harrastaminen tuo parhaimmillaan hyviä seurauksia koko elämäntapaan. Tuloksena voi olla pysyvä ajatus siitä, että ympärillä on aina jotain kiehtovaa, kun vain osaa katsoa oikeasta näkökulmasta. Pahimpana vaihtoehtona on pakkomielteinen kaiken kuvaaminen sellaisella tavalla, ettei itse oikeastaan ehdi nähdä ja kokea. Mutta valokuvauksen varsinaiset harrastajat harvemmin lankeavat tähän; se on enemmän kiireisten turistien ongelma. Ihminen voi valitettavasti olla myös turisti omassa elämässään.
Joku ehdotti Helsingin Sanomissa, että Suomessakin alettaisiin julkaista ennusteita tärkeiden luontoilmiöiden tarkemmista ajankohdista. Lähtökohtana oli Japanin, tuo tehoyhteiskunnan ilmentymän, pehmeä kohta: kirsikkapuiden kukkimisen juhliminen. Suomessa vastaavia voisivat olla lintujen suuret muutot tai vaikkapa alppiruusupuiston täysi kukinta, jota Haagassa odotellaan. (Itä-Helsingissä järjestetty suomalais-japanilainen kirsikkajuhla, hanami, on mainio idea myös.)
Ajattelen ja uskon, että ihminen on onnellisempi, jos hän tavoittaa ja säilyttää yhteyden vuodenaikojen kanssa. Ruumiimme seuraa vuodenkulkuja, halusimme tai emme, mutta mielen suhteen voimme itsekin vaikuttaa. Ylioppilasjuhlien, suvivirren ja kukkivien pensaiden viikonloppuna on autuasta elää kukoistavan luonnon mukana.
P.S. Juuri saamani tiedon mukaan Helsingin kaupunki pitää kukkivan omenapuutarhan auki Malminkartanossa pe-su klo 8-18. Ajattelin mennä. Lisätietoa tästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti