Pieni katsaus kuluneen vuoden kirjoituksiin.
Ensiksi, kiitos sinulle, blogin lukija. Tämä ajatuksista ja aforismeista alkanut blogi on kehittynyt moneen suuntaan: joskus matkakertomukseksi, välillä esseetyyliseksi. Olet pysynyt matkassa; tai ainakin osa, ja ehkä joku uusikin on saapunut apajille. Jos tilastoissa ei näkyisi kävijöitä, ei tätä kovin pitkään viitsisi tehdä.
Kirjoituksiin keskittyvässä blogissa ovat vuosikatsauksen aiheena kirjoitukset, eivätkä yleiset elämäntunnot. Suurin osa maailman julkaisuistahan keskittyy jälkimmäisiin, joten tässä edes pientä vastaiskua.
Jos joku haluaa tutustua vuoden 2011 kirjoituksiini, niitä löytää ennen kaikkea seuraavista lehdistä: Crux, Diakonia, Hiljaisuuden ystävät, Pikkuväki. Kirjoitin luvun kirjaan Tulkoon sinun valtakuntasi (Pipliaseura), ja yhdessä Kaarina Hakkaraisen kanssa työstimme seurakuntien ja koulujen yhteistyön käsikirjan (Seurakunta ja koulu, LK-kirjat, tammikuu 2012). Muutama kirjoitus löytyy Kotimaa- sekä Kirkko ja kaupunki –lehdistä, ja eräistä muista julkaisuista. Akateemisempien artikkeleiden julkaisu venyi vuoden 2012 puolelle: keväällä on luvassa muutama.
Suurimmassa osassa kirjoituksista on teemana luonto, ja usein ekoteologia. Tutkimani Joseph Sittlerin lisäksi olen saanut yhä enemmän vaikutteita H. Paul Santmirelta, Reinhold Niebuhrilta, Aldo Leopoldilta ja John Muirilta, mikä näkyy teksteissäni. Monen taiteilijan tuotanto herätti paljon ajatuksia luontosuhteeseen liittyen, mutta suurin osa näistä vaikutteista on vielä julkikirjaamatta. Toivottavasti intoa riittää siihen; Renee McGinnisin taiteesta kirjoitin Kirkko ja Kaupunki -lehteen, mutta tähän päivään mennessä en tiedä juuri ketään, joka olisi kirjoituksen lukenut. Tämä ei tarkoita, etteikö heitä olisi; mutta syviä ongelmia liittyy kirjoituksista palautteen saamiseen ja sitä kautta motivaation ylläpysymiseen.
Kirkkopoliittinen tilanne on ollut sen verran vakava, etten ole kyennyt pysymään erossa pyrkimyksistä lieventää jännitteitä, edes hivenen. Syksyllä 2010 kirjoittamani Kenen kirkko? –blogi sai jatkoa kirjoituksilla Kotimaa-lehteen. Tiedän, että moni kannattaa ”sisä-ekumenian”, kristittyjen yhteyden etsimisen entistä vahvempaa painotusta. Mutta sen edistyminen vaatii eri osapuolilta vakavaa itsetutkiskelua.
Opiskeluaikana olin paljon tekemisissä teologikoulutuksen pohdiskelun kanssa, ja Kirkkonummella toimin asian parissa ennen kaikkea teologiharjoittelijoiden ohjaajana. Palasin pitkästä aikaa näihin teemoihin Crux-lehden opiskelijanumerossa. Itselleni olivat opiskeluaikana tärkeitä ne kirjoitukset, joita vasta-aloittaneet pastorit julkaisivat. Tämän vuoksi uudelleenjulkaisin ensimmäisen pappisvuoden aikana tekemäni Pastor Bonus –blogikirjoitukset, tavoitteenani tarjota niitä opiskelijoiden ulottuville. Loppujen lopuksi tämä Papin alkutaival-blogi ei ole ollut esillä juuri missään, eikä luultavasti juuri kukaan opiskelija ole sitä löytänyt; mutta tulihan tehtyä.
Pyhiinvaellus on aihealue, jossa yhdistyvät monet kiinnostavat juonteet: matkailu, uskonto, luonto, harrastaminen, vastakulttuuri… Olen iloinen, että jotain tästäkin kiehtovasta maastosta tuli kirjoitettua; ja Itä-Savo-, Retki- sekä Sana-lehtien haastatteluissa nousi esiin lisää teemoja. Varsinaiset kaikista syvimmät ja kokonaisvaltaisemmat aiheeseen paneutuvat kirjoitukset odottavat nekin vielä vuoroaan, aikaresurssien ja innostuksen löytäessä toisensa. Pyhiinvaellus-blogiin keräsin joukon kirjoituksia aiheesta.
Aina uudelleen havahdun siihen, kuinka keskeisiä elämämme muokkaajia media ja internet nykyään ovat. Vuonna 2011 tämä tuli monin tavoin esille. Japanin tsunami- ja ydinvoimakriisin yhteydessä tästä kirjoitinkin. Kirkon hengellinen työ verkossa –hankkeen piirissä pidän keskeisenä ymmärryksen kasvattamista siitä, kuinka vahvasti (sosiaalinen) media muokkaa elämäntapaamme. Pyynnöstä kirjoitin tästä Diakonia-lehteen (nro 4), oma-aloitteisen susien puolustamisen lisäksi (nro 5-6).
Elämän ytimessä ovat kasvatukselliset kysymykset, ja niin myös tämän vuoden kirjoituksien. Kenties tärkeimmäksi työksi nousee Seurakunta ja koulu –käsikirja, johon on koottu monen seurakunnan ja henkilön panosta kristilliseen kasvatukseen. Teosta on työstetty leipätyön ohella suurella vaivalla, mutta myös ilolla, ja toivon että se näkyy lopputuloksessa. Yhteistyö Kaarina Hakkaraisen kanssa oli hedelmällistä, ja työryhmä tarjosi taustatukea. Toin kirjaan tiettyjä lapsiteologian ja ekoteologian korostuksia, joiden toivon osoittautuvan hedelmällisiksi. Aika näyttää.
Tässä vaiheessa kaikki paitsi uskollisimmat blogilukijat lienevät jo vaihtaneet sivustoa, pitkän selostuksen jatkuessa. Sokerina pohjalla on kuitenkin viite kirjoituksiin, jotka ovat itselleni eräs vuoden kohokohta tekstien joukossa: leikkiin, lapsuuteen ja luontoon syventyvät esseet Pikkuväki-lehdessä. Suuresti kunnioittamani Martin E. Marty esitteli hämmentävästä kotikirjastostaan Hugo Rahnerin Man at Play –teosta, jonka hän näki Joe Sittlerin antropologian kuvaukseksi; tämä oli ratkaiseva kimmoke siihen, että jalostin Räfsön kotakappelissa aina syksyisin isosleireillä esittelemiäni leikin teologian ajatuksia pidemmälle. Pikkuväen leikki-teemanumero (6) oli mainio kokonaisuus; seuraava kirjoitus, Lapsi ja metsänvartija, ilmestyy alkuvuodesta 2012.
”Lukeminen kannattaa aina”, toivottavasti; ehkä kirjoittaminenkin joskus? Antoisia luku- ja kirjoitushetkiä vuodelle 2012 toivoen, P.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti