Vaimo: ”Kuka sen kirjan lukee, kysyn vaan?”
Mies: ”Ei sillä ole mitään väliä…”
Sarjakuvataiteilija Tommi Musturin Toivon kirjat ovat hämmentäviä lukukokemuksia. Voiko viisiosaisen albumisarjan aiheena olla keski-ikäisen miehen kuljeskelu puutalon pihassa, järven rannalla ja unelmissa?
Kyllä voi, ja vieläpä erittäin kiinnostavasti. Puupäähatulla alkuvuodesta palkittu Musturi ammentaa pirkanmaalaisesta ja syväsuomalaisesta sielunmaisemasta kuvia, jotka toimivat sekä yksittäisinä maalauksina että pidempänä sarjana. Sade, linnut, suomalaisen kodin vanhat esineet (kuten Osuuspankin lahjoittama löylymittari!), kasvit, unimaisemat… Toivon kirjat sisältävät hämmästyttävän määrän erittäin oivaltavia ja poikkeuksellisia kuva-aiheita. Laatusarjakuvissa ei ole harvinaista oivaltavuus sinänsä, mutta sen liittäminen arkipäivän esineisiin ja etenkin luonnonelementteihin tässä mittakaavassa on. Missä muussa sarjakuvassa törmää kohdistettuihin kuviin sateen murtumisesta auringonsäteiksi, lumipisaroiden rakenteesta tai koko aukeaman mittaiseen vesivärigalleriaan ruokasienistä?
Toivon kirjat saivat neljännen osansa nyt lokakuussa, ja kirjassa on talven tulo keskeisessä roolissa. Kaksi ensimmäistä osaa maalasivat eniten alkusyksyn maisemia, ja kolmas on melkoinen trippi unien ja kuoleman valtakuntaan. Musturilla on tausta monenlaisissa piirrostöissä, myös tietokonegrafiikassa. Hänen muista töistään etenkin huomiota herättänyt Samuelin matkassa (2010) on myös erittäin lämpimien suositusten arvoinen; haastavaa, mutta palkitsevaa sarjakuvaa, jota voi halutessaan myös vain selailla. Oivaa piristystä marraskuuhun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti