Dodon väen ja Desmond Tutun kuunteleminen piristää vanhaa maailmanparantajaa. Megapolis-tapahtuma ja Global Dignity Forum tarjosivat molemmat hengennostatusta, mutta ensimmäinen enemmän varsinaista asiasisältöä.
Toki hengennostatuskin on asiasisältö sinänsä, tietyllä tavalla. Ongelmana ei useinkaan ole tiedon puute, vaan motivaation ja toiminnan puute. Innostaminen on tärkeämpää kuin usein muistammekaan. Changemaker-taustan omaavalle ihmiselle on piristävää kuulla maailmanluokan puhujien kannustavan väkeä muutoksentekijöiksi. Pekka Himasta on syytä onnitella kovasta saavutuksesta tapahtuman järjestyttyä.
Silti Global Dignity Forum oli hienoinen pettymys, etenkin fiilis-lämmön hiivuttua. Jopa Ahtisaaren puhe jäi sangen yleisluontoiseksi. Himanen käsitteli jälleen kuolevaisuutta sinänsä liikuttavan Niin kaunis on maa -laulun kautta, mutta luterilaiselle pyhäinpäivä tarjoaa siihen laajempia mahdollisuuksia. John Hope Bryantin retoriset taidot ilahduttivat, ja oli hauska tuntea olevansa Amerikkalaisen mustan seurakunnan keskellä koti-Suomessa.
Varsinaisella saarnaajalla oli kuitenkin eniten sanottavaa. Desmond Tutu teki tilaisuudesta ehdottomasti osallistumisen arvoisen. Toki Tutun tyyli on jo sinänsä vahva viesti. Ilo ja luottamus henkilöityy, tavalla jolle luo syvän taustan tietoisuus miehen osallisuudesta erittäin vakavien asioiden kärsimyksien täyttämään käsittelyyn. Tutu osaa tiivistää keskeisiä asioita ytimekkäästi. Ubuntu-filosofia (tai teologia) lämmittää mieltä. Me olemme toisistamme riippuvaisia (ja viime kädessä Jumalasta). Ekoteologisessa versiossa kaiken kontekstina on luomakunta.
Edellisenä viikonloppuna kaupunkiluontoa puolustavat Dodo ry:n modernit hipit saivat kuulla kunniansa moottoriturpa Jone Nikulalta, joka onnistui viihdyttämisessä mutta myös osaltaan lähikauppojen ja sitä kautta yhteisöllisyyden puolustamisessa. Paneelikeskustelu oli hyvä lopetus Megapolis-tapahtumalle, joskin Nightriders-polkupyöräily ei nyt ehkä ollut niin uniikki asia kuin millaisena se esiteltiin. Tässä haaste Dodolle: nostakaa joskus esiin vaikkapa Suomen Ladun liikuntapäivät Vantaalla osoituksena hyvästä kansalaisaktiivisuudesta. Kaikki hyvä osallistava toiminta ei perustu Facebookiin tai ole nuorten nohevien aikuisten järjestämää.
Järjestäytyneessä hippitoiminnassa on jotain sangen viehättävää. Arvostan kaikkea maailmanparannusta, joka ei liikaa korosta valistuneiden yksilöiden erottautumista muusta maailmasta. Jos muutosta halutaan, on toimittava yhteiskunnan keskellä; vaikka välillä onkin hyvä hakea uutta näkökulmaa sen laidoilta.
P.S. Pyhäinpäivän viikon tuore teemakappale: Graveyard / Feist.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti