Mistähän johtuu, että niin monet laulut liittyvät mielessä syksyyn?
Sir Elwoodin hiljaisten värien (etenkin alkupuolella erittäin laadukkaasta) tuotannosta melkeinpä suurin osa. Tämä selittynee suomalaisella mielenlaadulla.
Counting Crows: August and Everything After. Type O Negative: October Rust. U2: October (kappale). Nämä levyt ja kappaleet ovat nimettykin kuvaamaan syksyn tuntoja.
Sitten on vielä kolmas luokka: kappaleet, joita on sattunut kuuntelemaan syksyisin ja jotka jollain tavalla heijastavat syksyn tunnelmaa. Dylanin Changing of the Guards ("...the falling leaves..."). Smashing Pumpkinsin Adore - levy (esim. For Martha). Ja monet muut.
Luulen, että asialle on vielä yksi ja syvempi selitys. Se, että ihminen on kuolevainen. Hänen taiteensa on pohjimmiltaan kuolevaisuuden käsittelyä. (Esim. Tolkien ymmärsi tämän erinomaisesti, tunnetuin lopputuloksin.) Ja kuolevaisuutta parhaiten kuvaava vuodenaika on syksy, katoavaisuuden aika.
Ei siis ihme, että suuri osa lauluista tuntuu sopivan tähän haikeutta, mutta myös kauneutta tulvivaan aikaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti