lauantai 31. lokakuuta 2009

Pyhäinpäivä



Sinä kuolet - Mikään ei häviä.
Kahden tuoreehkon kuolemaa käsittelevän kirjan nimet tiivistävät pyhäinpäivän teeman. (Toim. Ari Liimatainen / Huttunen & Kiiskinen & Tuominen)

"Keskeisin asia elämässäni on oma kuolemani", tiivistää esimerkiksi S. Kopp loistavassa Jos kohtaat matkallasi Buddhan - kirjassaan. Kyse on kuolevaisuuden hyväksymisestä, käsittelemisestä. Vain se voi johtaa toisen lauseen ymmärtämiseen. Elämä on ollut eikä tule olemattomaksi. Me jatkamme elämää läheisissämme. Ja kristinuskon mukaan iankaikkisuudessa. Pyhien yhteydessä.

Tänä pyhäinpäivänä oli suloinen matala valo. Viimeiset keltaiset lehdet loistivat katovaisuuden kauniina jalokivinä. Järven pinta oli aivan tyyni ennen pakkasta. Niin tyyni, että rantaveden kiviä katsoessaan saattoi unohtaa veden olemassaolon.

"Kun on niin tyyntä, että unohtaa välikappaleena toimivan aineen olemassaolon."


p.s. Pyhäinpäivän mahtava musiikki: Sigur Rós: Hvarf. Arcade Fire: Funeral. Mozart: Requiem. Pärt: Fratres / Cantus.

Ei kommentteja: