Pyhäinpäivä

Sinä kuolet - Mikään ei häviä.

Kahden tuoreehkon kuolemaa käsittelevän kirjan nimet tiivistävät pyhäinpäivän teeman. (Toim. Ari Liimatainen / Huttunen & Kiiskinen & Tuominen)

"Keskeisin asia elämässäni on oma kuolemani", tiivistää esimerkiksi S. Kopp loistavassa Jos kohtaat matkallasi Buddhan - kirjassaan. Kyse on kuolevaisuuden hyväksymisestä, käsittelemisestä. Vain se voi johtaa toisen lauseen ymmärtämiseen. Elämä on ollut eikä tule olemattomaksi. Me jatkamme elämää läheisissämme. Ja kristinuskon mukaan iankaikkisuudessa. Pyhien yhteydessä.

Tänä pyhäinpäivänä oli suloinen matala valo. Viimeiset keltaiset lehdet loistivat katovaisuuden kauniina jalokivinä. Järven pinta oli aivan tyyni ennen pakkasta. Niin tyyni, että rantaveden kiviä katsoessaan saattoi unohtaa veden olemassaolon.

"Kun on niin tyyntä, että unohtaa välikappaleena toimivan aineen olemassaolon."

p.s. Pyhäinpäivän mahtava musiikki: Sigur Rós: Hvarf. Arcade Fire: Funeral. Mozart: Requiem. Pärt: Fratres / Cantus.

Murre

Länsirannikolla vieraillutta kohtasi ahdistus.

Trauman murre ylitti käsityskyvyn.

Sienestäjän nöyryys

Sienien etsiminen on monin tavoin tervehdyttävää puuhaa. Paitsi raikasta ilmaa ja luontokokemuksia, se antaa myös opetuksia. Kuten sen, että kannattaa käyttää järkeä, mutta viime kädessä saalis ei ole itsestä kiinni.

Katseen pitäminen maassa opettaa myös jotain. Enkä tarkoita vain silmien tarkkuutta, jota tähän aikaan vuodesta erityisesti tarvitaan - lehtien kaunis värimatto peittää helposti suppilovahverot.

Maahan katseen kohdistaminen on vanha nöyryyden osoitus. Se, ettei vain kuljeskele leuka pystyssä, kertoo kunnioituksesta.

Voisiko ajatella, että ihminen hetkeksi nöyrtyisi luonnon edessä, painaisi katseensa - ja pyytäisi ravintoa? Kumarassa vaelteleva sienestäjä olisikin hankkimassa myös viisautta, ei vain herkkuja.

Syyshaikeus

Mistähän johtuu, että niin monet laulut liittyvät mielessä syksyyn?

Sir Elwoodin hiljaisten värien (etenkin alkupuolella erittäin laadukkaasta) tuotannosta melkeinpä suurin osa. Tämä selittynee suomalaisella mielenlaadulla.

Counting Crows: August and Everything After. Type O Negative: October Rust. U2: October (kappale). Nämä levyt ja kappaleet ovat nimettykin kuvaamaan syksyn tuntoja.

Sitten on vielä kolmas luokka: kappaleet, joita on sattunut kuuntelemaan syksyisin ja jotka jollain tavalla heijastavat syksyn tunnelmaa. Dylanin Changing of the Guards ("...the falling leaves..."). Smashing Pumpkinsin Adore - levy (esim. For Martha). Ja monet muut.

Luulen, että asialle on vielä yksi ja syvempi selitys. Se, että ihminen on kuolevainen. Hänen taiteensa on pohjimmiltaan kuolevaisuuden käsittelyä. (Esim. Tolkien ymmärsi tämän erinomaisesti, tunnetuin lopputuloksin.) Ja kuolevaisuutta parhaiten kuvaava vuodenaika on syksy, katoavaisuuden aika.

Ei siis ihme, että suuri osa lauluista tuntuu sopivan tähän haikeutta, mutta myös kauneutta tulvivaan aikaan.

Tuulessa kieppuvat lehdet

Oletko katsellut putoavia lehtiä? Mitä se herättää - kesän kaihoa, suloista haikeutta?

Lapsena, jolloin ihminen on monessa asiassa parhaimmillaan, sitä jaksaa ihmetellä. Lumihiutaleita, putoavia lehtiä. Takapiha, lähimetsä tarjoavat lähes loputtomasti rikkauksia.

Ikärajat ovat suuri huijaus. Lapset alkavat kaivata suurempaa ikää, jotta saisivat katsella aikuisempia ohjelmia. Ja samaan aikaan heillä on kaikista parasta ohjelmaa aivan ulottuvillaan - ja he menettävät sen aikuisuudelle, unohtavat ihmettelyn ihanuuden.

American Beauty - elokuvassa on upea kohtaus, jossa naapurin outona pidetty poika näyttää videota, jonka hän on kuvannut. Mikä onkaan aihe? Suuri suoritus? Vakoilu? Hupaisa sattumus? Ei - vaan tuulessa kieppuva muovikassi, roskana pidetty. Se leijuu, kohoaa, pyörii, laskee - paljastaen jotain siitä ihmeellisestä ulottuvuudesta, joka on arjen keskellä mutta jota emme usein näe. Joka on kulman takana, jos osaamme katsoa - havahdumme hereille.

Elokuvassa on muutakin miettimisen arvoista arjen vangitsevuudesta. Unelmista toivon lähteenä. Ja ihmisen karusta rajallisuudesta, epäonnistumisesta. Silti kauneudesta.

Syksy

Vuosi alkaa vanheta
päivien lehdet kellastuvat

Metsien auringonlasku
suloiset sävyt
ennen pitkää
talven kajoa.