Vaellus – ei siis kokonaisvaltainen elämän vaellus, vaan rajatumpi matka – on ideoiden suhteen mielenkiintoinen asia. Kun elämä pelkistyy olennaiseen, ravintoon ja kulkemiseen, ei välttämättä ajattele. Vain on. Ja se on hyvä.
Mutta silti vaellukset tekevät äärimmäisen hyvää ajattelullekin. Paitsi että ne muistuttavat kokonaisvaltaisuuden ja ruumiillisen rasituksen merkityksestä mielelle, ne kasvattavat ajatuksia. Eivät ehkä heti: mutta eihän peltokaan.
Kun lähdet, kylvät
jokainen askele istuttaa, vie maahan
kaikki säätilat kasvattavat
- nousut, laskut –
ja pohjimmiltaan valo.
Aika kuluu
jonkin siemenen saattaa jo unohtaa kokonaankin
kunnes eräänä päivänä versoaa
kuin lahjana
annetaan, tulee todeksi
elävä varsi
kaunis kukka
ympäristöään ravitseva hedelmä.
p.s. Onnekasta, kun saa lähteä jälleen vaeltamaan. Toivottavasti jatkossakin: suosittelen allekirjoittamista osoitteessa http://www.pelastapallas.fi/ .
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti