(Eksistentiaalinen pilkkijä osa 2)
Olomuoto, joka kantaa meitä
luotamme, että se kestää
vaikka se on pohjimmiltaan hauras
toki parhaimmillaan hyvin vahva.
Alkuperältään puhdas
päältä ehkä likainen
luotettavuudeltaan vaihteleva
viisas tuntee sen olosuhteet.
Väliaikainen
se aineellistuu kaiken keskeltä
sulaa kaikeksi jälleen
mitä jää?
perjantai 3. huhtikuuta 2009
tiistai 31. maaliskuuta 2009
Eksistentiaalinen pilkkijä
Pilkkiminen on perimmäistä puuhaa. Mies kököttää yksin jäisen järven selällä, tummana hahmona suurta valkeutta vasten. Tuuli tuivertaa, pakkanen puree, mutta mies sen kun kairaa ja odottaa sitkeästi. Eksistentiaalinen pilkkijä: ihmisen kuva.
Mitä me pyydystämme olemassaolomme keskellä?
Roikumme kiinni toivon langassa.
Mitä me pyydystämme olemassaolomme keskellä?
Roikumme kiinni toivon langassa.
lauantai 28. maaliskuuta 2009
keskiviikko 25. maaliskuuta 2009
maanantai 23. maaliskuuta 2009
Sukupolvemme
Tämä on sukupolvi
joka painaa nappia.
P.S. Tästä lähtien taas tiiviimpää julkaisutahtia blogissa.
joka painaa nappia.
P.S. Tästä lähtien taas tiiviimpää julkaisutahtia blogissa.
maanantai 16. maaliskuuta 2009
lauantai 7. maaliskuuta 2009
sunnuntai 1. maaliskuuta 2009
Muukalainen kylän laidalla!
Heimo jähmettyy. Joku erilainen on ilmestynyt näköpiiriin.
Koska emme tunne häntä, hän voi olla uhka!
Erilaisuuden kohtaaminen on ihmiselle luontaisesti vaikeaa. Luulen, että se johtuu äsken mainitusta historiasta. Ihmiskunnan historiassa on ollut usein syytäkin pelätä muukalaisia. Selviytymisviettiin kytkeytyneet reaktiot poistuvat hankalasti. Vaatii hyvän kasvualustan, että ihminen oppii kokemaan olonsa niin turvalliseksi, ettei hänen tarvitse pelätä erilaisia – tai heijastaa yleensä negatiivisia tunteitaan toisiin, yleensä juuri erilaisiin.
Jos erilaisuutta ja erilaisia ei kohdata, vallitsee tunkkaisuus. Pahimmillaan kyse on punaniskaisesta peräkylästä; joskin maaseutu voi yhtä hyvin olla suvaitsevaa, jos asenteet ja liikkuvuus ovat kunnossa.
Hyvä, että maahanmuutosta käydään keskustelua (esim. piispa Heikka Helsingin Sanomissa).
Ajattelen samoin kuin he, jotka näkevät ihmiskunnan haasteeksi moraalisen kehyksen laajentamisen. Perheestä ja heimosta on siirrytty maakuntaan ja kansakuntaan, pidemmällekin; mutta aina tahtoo raja kulkea jossain. Moraalisen kehyksen sisälle jäävät he, joita kohtaan ajattelemme meillä olevan velvollisuuksia. Toisin sanoen he, joilla on oikeuksia.
We shall overcome ja Martin Luther Kingin unelmat puhuvat kehyksestä, jonka sisään jäävät eri väriset ja erilaiset olennot. Joidenkin toiveiden mukaan myös muut luontokappaleet kuin ihmiset, tietoisuutensa mukaan suhteutettuna.
Koska emme tunne häntä, hän voi olla uhka!
Erilaisuuden kohtaaminen on ihmiselle luontaisesti vaikeaa. Luulen, että se johtuu äsken mainitusta historiasta. Ihmiskunnan historiassa on ollut usein syytäkin pelätä muukalaisia. Selviytymisviettiin kytkeytyneet reaktiot poistuvat hankalasti. Vaatii hyvän kasvualustan, että ihminen oppii kokemaan olonsa niin turvalliseksi, ettei hänen tarvitse pelätä erilaisia – tai heijastaa yleensä negatiivisia tunteitaan toisiin, yleensä juuri erilaisiin.
Jos erilaisuutta ja erilaisia ei kohdata, vallitsee tunkkaisuus. Pahimmillaan kyse on punaniskaisesta peräkylästä; joskin maaseutu voi yhtä hyvin olla suvaitsevaa, jos asenteet ja liikkuvuus ovat kunnossa.
Hyvä, että maahanmuutosta käydään keskustelua (esim. piispa Heikka Helsingin Sanomissa).
Ajattelen samoin kuin he, jotka näkevät ihmiskunnan haasteeksi moraalisen kehyksen laajentamisen. Perheestä ja heimosta on siirrytty maakuntaan ja kansakuntaan, pidemmällekin; mutta aina tahtoo raja kulkea jossain. Moraalisen kehyksen sisälle jäävät he, joita kohtaan ajattelemme meillä olevan velvollisuuksia. Toisin sanoen he, joilla on oikeuksia.
We shall overcome ja Martin Luther Kingin unelmat puhuvat kehyksestä, jonka sisään jäävät eri väriset ja erilaiset olennot. Joidenkin toiveiden mukaan myös muut luontokappaleet kuin ihmiset, tietoisuutensa mukaan suhteutettuna.
tiistai 24. helmikuuta 2009
Ylös, ulos ja lenkille
Kylläpä teki hyvää saada raitista ilmaa. Flunssa vaikuttaa menevän ohi onnekkaasti, mutta eilisen se pakotti sisätiloihin. Ja kyllä olikin tunkkainen päivä.
Otsikon lause kuulostaa meistä jo kliseeltä. Mutta se onkin niin yleispätevä totuus, että se helposti kliseen leiman saa. Vaikka kuinka väsyttäisi ja masentaisi, yleensä kaikki näyttää hivenen paremmalta pienenkin liikunnan ja raikkaan ilman jälkeen.
Tunkkaisuus on surkea tila myös henkisesti. Kuinka suuri osa ihmisten älyttömyydestä johtuukaan liiasta tunkkaisuudesta? Siitä, että on jumiuduttu yhteen ja samaan tilaan. Rakennettu liian tiiviit muurit. Joko itse tai muiden toimesta.
Kun raikas ilma ei pääse kulkemaan, asiat pilaantuvat.
p.s. Tästä aihepiiristä lisää jatkossa.
Otsikon lause kuulostaa meistä jo kliseeltä. Mutta se onkin niin yleispätevä totuus, että se helposti kliseen leiman saa. Vaikka kuinka väsyttäisi ja masentaisi, yleensä kaikki näyttää hivenen paremmalta pienenkin liikunnan ja raikkaan ilman jälkeen.
Tunkkaisuus on surkea tila myös henkisesti. Kuinka suuri osa ihmisten älyttömyydestä johtuukaan liiasta tunkkaisuudesta? Siitä, että on jumiuduttu yhteen ja samaan tilaan. Rakennettu liian tiiviit muurit. Joko itse tai muiden toimesta.
Kun raikas ilma ei pääse kulkemaan, asiat pilaantuvat.
p.s. Tästä aihepiiristä lisää jatkossa.
torstai 19. helmikuuta 2009
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)