Pilkkiminen on perimmäistä puuhaa. Mies kököttää yksin jäisen järven selällä, tummana hahmona suurta valkeutta vasten. Tuuli tuivertaa, pakkanen puree, mutta mies sen kun kairaa ja odottaa sitkeästi. Eksistentiaalinen pilkkijä: ihmisen kuva.
Mitä me pyydystämme olemassaolomme keskellä?
Roikumme kiinni toivon langassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti