perjantai 23. elokuuta 2019

Vielä ehti painaa kaasua!

Bussimme odotti liikennevaloissa x-risteyksessä. Poikittain kulkevalla tiellä kiisivät autot. Äkkiä näin, kuinka yksi kuljettajista painoi lujaa kaasua. Vielä kerkesi, vaikka valo vaihtui jo punaiseksi samaan aikaan.

Tuli mieleen ihmisen yleinen käytös ekokriisissä. Punainen valo sieltä juuri tulee, mutta kyllähän-mä-ehdin-vielä kun painan lujaa kaasupoljinta...

Ajattelen ennen kaikkea yhteiskunnallista ja yhteisöllistä tasoa, en yksilöpsykologiaa, vaikka sielläkin sama dynamikkaa usein vallitsee. Pysähtyä pitäisi, mutta sen sijaan painetaan lujempaa kaasua. Että meidän Kanada ehtisi vielä hyödyntää nämä öljyhiekat, että meidän Suomi ehtisi vielä hakata nuokin metsät. Brasilian johdon meininki on lähinnä sitä, että ajetaan, vaikka monta jalankulkijaakin jää suoraan alle.

Kirjoitin äskettäin kirja-arvion Maria Katajavuoren erinomaisesta teoksesta Kuoleman ja elämän kysymys (2018). Sekin nousi aamulla mieleen Itäkeskuksen risteyksessä.

1 kommentti:

Inka kirjoitti...

Kiitos kirjastasi. Jotakin sen merkityksestä kertonee se, että Helmetin varausjonossa sitä joutui odottamaan kuukausikaupalla.

Blogin pariin löysin vasta tänään. Tässä linkki myös omalle vasta aloitetulle taipaleelle ilmastoahdistusteemojen parissa:

https://www.lily.fi/blogit/ilmastoahdistuja/arkisto/