Jokaisessa lapsessa on jumalallista, mutta Joulun lapsessa vauvankasvojen puhtauteen yhdistyy Jumalallisuus. Seimessä makaava vauva on puhdas kuva Jumalan hyvyydestä.
Ennen pidin seimiasetelmia sinänsä mukavina, mutta nyt ymmärrän paremmin niiden ytimessä olevan kauneuden. Seimien rakentaminen on merkittävä perinne monessa maassa ja lisääntyy Suomessakin. Monessa kaupungissa on tarjolla erilaisia seimiä näyttelyissä ja näyteikkunoissa.
Helsingin tuomiokirkon kryptassa on loppiaiseen asti esillä harvinainen seiminäyttely. Italiassa perinne on vahva ja seimet ovat pienoismalleja, monet niistä pienoisdraamoja. Näyttelyn suurimmat asetelmat ovat pieniä kyliä.
Itseäni viehätti kovasti myös se, että jouluasetelma oli kontekstualisoitu, tuotu eri aikoihin ja paikkoihin. Esimerkiksi italialaisen vuoristokylän puusepän paja oli mainio: varhaisnuori Jeesus avusti töissä.
Samasta kontekstualisoinnista on kyse aidossa vauvassa ja seiminäyttelyiden parhaimmistossa. Jumalallinen tulee todeksi arjen keskellä. Pyhä näyttäytyy sellaisessa muodossa, jonka voi tavoittaa, vaikka kaikkea sen syvyyttä ei voikaan sanoittaa. Vallitkoon jouluinen rauha sydämissä!
P.S. Toinen näyttely, joka on vielä esillä tammikuun alussa (12.1. asti) ja on erittäin suositeltava, on Sinebrychoffin museon Puut ovat runoja (Kristoffer Albrecht, Taneli Eskola, Ritva Kovalainen ja Pentti Sammallahti). Valtavan upeita valokuvia puista – ja samalla muista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti