Vastakastettu vauva nostetaan ylös, iloinen huuto kajahtaa seurakunnasta ja väki saapuu parvena kastemaljan ympärille siunaamaan uutta tulokasta.
Tämä kaste tapahtui Chicagon luterilaisessa Augustana-seurakunnassa, jonka jumalanpalveluselämää oli ilo seurata. Se oli ensimmäinen tuntemani paikka, jossa yhdistyivät sekä liturgiset hienoudet että vahva yhteistunnelma. Koska asiaa oli pitkään työstetty ja eletty todeksi yhdessä, seurakunta ymmärsi, mistä liturgian kielessä oli kyse ja liittyi täysin sydämin tapahtumiin. Oli opettavaista huomata, että jopa evankeliumikirjan kantaminen keskikäytävälle voi olla aidosti ymmärrettävä kunnioituksen ele. (Suomessa se yleensä näyttäytyy pönötyksenä.)
Kaste jumalanpalveluksen yhteydessä on vaikuttava tapahtuma. Suomessa se tuntuu harvinaiselta, mutta maailmalla se on yleistä. Olennainen taustatekijä on seurakunnan sosiaalinen tilanne: pohjoismainen kansankirkko on erityinen ilmiö. Siellä, missä seurakunnat ovat tiiviimpiä tietyn ihmisryhmän joukkoja, on seurakuntaan kuuluminen suurempi osa identiteettiä ja silloin on luonnollista, että kastejuhla pidetään muun seurakunnan kanssa. Tätä kohtaa vaikkapa unkarilaisissa luterilaisissa seurakunnissa ja myös ulkosuomalaisseurakunnissa.
Monen tekijän summana päätimme, että oma lapsemme kastetaan seurakunnan yhteisessä jumalanpalveluksessa: Helsingin tuomiokirkon (kotikirkon, kirjaimellisesti!) helluntain messussa sunnuntaina 19.5. klo 10. Tuomiokirkossa emme todennäköisesti kokoonnu parvena koko seurakunnan voimin kastemaljan luo, mutta muu vahva yhteisyys toivottavasti korostuu.
Kuulin taannoin, että erään seurakunnan pappeinkokouksessa oli käsitelty sitä, kuinka olisi mukavaa, että kasteita olisi useammin messujen yhteydessä. Kyse on kuitenkin seurakunnan syvimmästä ytimestä. Eräs pastori kommentoi tähän, että idea on hyvä, sillä nykyajan kulttuurissa ihmiset haluavat mielellään olla esillä ja julkisuudessa. Eli tulijoita voisi löytyä.
Ehkä joku ajattelee, että mekin vain haluamme olla esillä, kun lapsi kastetaan julkisesti. Meille kyse on kuitenkin jostain valtavasti syvemmästä. On ollut hyvin koskettavaa kuulla, kuinka moni ihminen on rukoillut lapsemme puolesta jo ennen hänen alkuaan ja ennen hänen syntymäänsä. Monet heistä käyvät Helsingin tuomiokirkossa messussa, ja kaikki muutkin mahtuvat sinne kirkonpenkkiin. Tuntui hyvältä ja oikealta järjestää yhteinen juhla, koska asia on ollut niin yhteinen.
Se, miten Pyhä Henki johdattaa ihmisiä maailmassa, herättää usein hymyilyä. Tällä kertaa huvittavaa oli se, että emme mitenkään suunnitelleet kastetta helluntaiksi: päivämäärä 19.5. oli vain sellainen, joka sopi kaikille olennaisille osapuolille, kun asiaa suunniteltiin hyvissä ajoin (kuten Suomessa täytyy). Vasta myöhemmin valkeni, että sehän on helluntai: kristinuskon historian keskeinen kastepäivä. Pietarin helluntaipuhe lausuu:
”Tästä siis saa koko Israelin kansa olla varma: Jumala on tehnyt Jeesuksen Herraksi ja Messiaaksi – tämän Jeesuksen, jonka te ristiinnaulitsitte.” Kuullessaan tämän kaikki tunsivat piston sydämessään, ja he sanoivat Pietarille ja muille apostoleille: "Veljet, mitä meidän pitää tehdä?"
Pietari vastasi: ”Kääntykää ja ottakaa itse kukin kaste Jeesuksen Kristuksen nimeen, jotta syntinne annettaisiin anteeksi. Silloin te saatte lahjaksi Pyhän Hengen.
Teitä tämä lupaus tarkoittaa, teitä ja teidän lapsianne, ja myös kaikkia niitä, jotka ovat etäällä – keitä ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu.”
(Ap.t. 2:36–39)
Kaste on sekä yksilön että yhteisön asia, kuten koko kristinusko. Seurakunta tukee kastettavaa, mutta samalla yhteinen kastejuhla vahvistaa seurakuntaa: se muistuttaa siitä, mistä tässä kaikessa on kyse. Ihminen, samaan aikaan pieni ja suuri, on Jumalan rakastama ja hänen huolenpitonsa alla. Kasteessa elää yhtä aikaa sekä syntymä että kuolema. Jotain vanhaa kuolee, jotain uutta syntyy ja ihminen valmistetaan koko elämän matkaa varten: myös kerran aikanaan tapahtuvaa fyysistä kuolemaa varten. Kasterukouksissa sanoitetaan varjeluksen pyyntö koko elämän tielle, aina taivaan kodin porteille asti. Kaikki toivovat, että tie olisi pitkä ja rikas, mutta jokaisen erilaisen tien puolesta rukoillaan.
Helluntain ohella toinen keskeinen kasteeseen liittyvä kirkkovuoden pyhä on pääsiäinen, joka on perinteisesti ollut kastepäivä. Väkevää symboliikkaa liittyy siihen, että pääsiäisyön pimeydessä kastettava liittyy Kristuksen kuolemaan ja herää pääsiäisaamun ylösnousemukseen veden, valon ja valkeuden kautta. (Floran blogi kertoo kuvaavasti tuoreesta pääsiäisyön kasteesta Helsingissä.) Siemen laskeutuu ensin maan pimeyteen ja sitten nousee rikkaana versona valoon!
Helluntaina iloitaan seurakunnan yhteydestä (”pyhäin yhteys, pyhä yhteinen seurakunta”, kuten uskontunnustus määrittelee), liitetään uusi jäsen valkopukuisten joukkoon ja kiitetään Jumalaa yhdessä kaikesta hyvästä. Tervetuloa mukaan erääseen meille hyvin erityiseen helluntaijumalanpalvelukseen!
Jos haluat muistaa meitä tai lasta, pyydämme, että sellaisessa tapauksessa harkitset kahta vaihtoehtoa. Ensiksi, messussa on paljon väkeä ja esimerkiksi koko Cantores Minores –poikakuoro; kryptassa on kirkkokahvit messun jälkeen ja kääretorttuja tarvitaan. (Jos teet sellaisen, liitäthän mukaan paperin siitä, mitä ainesosia leivonnaisessa on; ja jos ilmoitat meille, osaamme varautua siihen, montako kääretorttua on tekeillä.)
Toiseksi, lapsemme on jo aiemmin saanut ystäviltä runsaasti myös aineellisia lahjoja vaatteiden ja muiden tarvikkeiden muodossa. Sen sijaan maailmalla on paljon lapsia, joilta puuttuvat perustarpeetkin. Halutessasi voit tehdä lahjoituksen Kirkon Ulkomaanavun hätäapurahastoon: tili on FI33 1572 3000 5005 04 ja viestiksi voit laittaa ”Paavo Pihkalan kaste”. On hienoa nähdä, millaisen lahjoituksen voimme yhdessä tehdä vähäosaisten lasten hyväksi Paavon syntymän ja kasteen kunniaksi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti