Kaukana ovat lukioajat, jolloin saattoi aktiivisesti seurata nykymusiikin kehitystä. Onneksi joskus tulee yhä lähdettyä keikoille ja osa musiikkitietoisista ystävistä jaksaa vielä vihjata helmistä: aikuisuuden harmaata turtumusta vastaan tulee taistella!
Elokuussa lähdin keikalle ennen kaikkea kuulemaan Timo Kämäräisen mahtavaa kitarointia, mutta samalla kiinnosti duon varsinainen päätähti. Suvi Isotalo on nuori laulaja-lauluntekijä, jota luotettava ystävätaho oli joskus suositellutkin – eikä syyttä. Kaksi albumia julkaissut Isotalo on säilyttänyt kaiken nuoruuden raikkautensa: persoonallisuus yhdistyy melodisuuteen ja hyviin sanoituksiin. Esimerkiksi ”Minä en lähde koskaan pois” sisältää loistavia lauseita vanhenemisesta: ihojen kankaat vaihtuvat.
Isotalon ensimmäisen levyn tuotti mainio Matti Johannes Koivu, toisen Kämäräinen. Kitaraosuuksia kannattaa kuunnella tarkalla korvalla: harvinaista tyylitajuisuutta, jota on saanut ihailla jo esimerkiksi Kuustosen ja Perkon Profeetta-levyllä. Näistä muusikoista kuullaan vielä paljon lisää.
Spotify on karu palvelu musiikintekijöille, mutta loistava kuuntelijoille. ”Related Artists” -toiminta on auttanut löytämään monta mainiota artistia. Pääasiassa instrumentaalimusiikkia loihtiva Album Leaf on yksi heistä. Kalifornian-mies tekee täydellistä taustamusiikkia työnteolle tai lepäilylle. American Dollar ja Hammock saivat seuraa.
Välillä uudet artistit löytyvät yllättävistä paikoista. Svenska Järn -yhtiön eli Ruotsin VR:n asiakaslehti suositteli Tallest Man on Earth -folkmiestä, joka onkin melkoinen Dylanin ja Cashin jälkeläinen. Esimerkiksi Love is All, Over the Hills tai Walk the Line ovat harvinaisen vahvatunnelmaisia vetoja. Kitara selkään ja tien päälle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti