Pahuudesta

Sheldon Kopp ehdotti kerran otsikoksi kirjalle: ”Minä olen paha, sinä olet paha.”

Erinomaisen mutta erikoisesti nimetyn Jos kohtaat matkallasi Buddhan, tapa hänet! –kirjan (1974) tehnyt Kopp korosti sitä, että jokaisessa ihmisessä on pahuutta. Vankilapsykiatrina ja maailmankirjallisuuden lukijana hän tiesi sen liiankin hyvin. Aivan kuten Martti Lindqvist, jonka yksi lempikirjoista kyseinen teos oli.

Meillä on taipumus ulkoistaa paha. Ajatella, että pahat ihmiset tekevät pahoja tekoja. On ikävä ajatus, että me jokainen olemme sekoitus hyvää ja pahaa; mutta lopulta se on ainut rehellinen ja kestävä ajatus. Jos tiedostaa itsessään mahdollisuudet pahaan, on niitä hivenen helpompi yrittää ehkäistä toteutumasta.

Pahuuden pohtiminen sopii erinomaisesti paastonaikaan ja pian koittavalle hiljaiselle viikolle. Kulttuurimme ytimessä on kristinuskon kautta syvä kertomus pahuudesta ja kärsimyksestä. Se ei onneksi ole koko totuus, vaan ilo lopulta voittaa; mutta pahan valta on niin suuri, että sen pohtiminen todella kannattaa.

Helsingin keskustassa on pieni mutta laadukas dominikaanien kulttuurikeskus, Studium Catholicum. Juuri päättyneenä viikonloppuna siellä syvennyttiin pahuuden mietiskelyyn,  olemassaolon pimeän puolen kohtaamiseen. Luennot johdattivat esimerkiksi Jobin kirjan ja masennuslääkkeiden teologiseen tarkasteluun. Hartauselämän, hiljaisuuden, keskustelun ja kahvinjuomisen yhdistelmä toimi mainiosti. Kaikkien retriittien ei tarvitse tapahtua pelkästään hiljaisuudessa. Esimerkiksi niistä luontoteemaisista retriiteistä, joita olen ollut mukana ohjaamassa, on myös saatu hyviä kokemuksia yhteisestä keskustelusta hiljaisten jaksojen keskellä.

Studiumissa vietetään joka torstaiaamu klo 8.30 ekumeenista rukoushetkeä, jonne kaikki halukkaat ovat tervetulleita. Pahuuden pohdiskeluun antaa virikkeitä Koppin kirjan lisäksi myös Ann Heberleinin mainio Pieni kirja pahuudesta (2011), joka lähestyy aihetta monipuolisesti sekä populäärikulttuurin, kaunokirjallisuuden että filosofian näkökulmasta. Kenties sen herättämiin ajatuksiin tulee palattua vielä toisessa blogikirjoituksessa: aineksia se ainakin on antanut riittämiin.