Elämä
on selviytymislaji.
sunnuntai 26. lokakuuta 2008
torstai 23. lokakuuta 2008
Näkyjä
Makaan kirkon vieressä penkillä, taivasta katsellen. Eilen meni pitkään Changemaker – ryhmän kanssa, hyvässä keskustelussa sinänsä. Tänään tulin aamusta Espooseen koulutukseen ja nyt on lounastauko. Väsyttää.
Lintu liitää tuulessa kirkon yli, siivet levitettyinä: ja samassa puun latvasta lähtee perään keltainen lehti. Se lentää sinnikkäästi katon yli vaakasuoraan, hämmästyttävän kovaa vauhtia.
En tiedä, saiko se lintua kiinni. Epäilen.
Iltapäivä: matkaan Masalaan isoskoulutukseen. Ilta-aurinko kultaa joenvarren pellot Kauklahdessa. Leikattu vilja hohtaa kellertävänä matalassa valossa.
Metsänrajan lähellä seisoo kauris, siro ja kaunis, illallisella valossa. Joudun katsomaan toisen kerran, ennen kuin uskon, että eläin siinä on.
Voimauttavaa.
Arjen keskellä maailma tarjoaa hyvin kauniita näkyjä, jos onnistuu pitämään silmät auki – ja toisinaan katsomaan muualle kuin eteensä.
Kunpa tämän aina muistaisi.
Lintu liitää tuulessa kirkon yli, siivet levitettyinä: ja samassa puun latvasta lähtee perään keltainen lehti. Se lentää sinnikkäästi katon yli vaakasuoraan, hämmästyttävän kovaa vauhtia.
En tiedä, saiko se lintua kiinni. Epäilen.
Iltapäivä: matkaan Masalaan isoskoulutukseen. Ilta-aurinko kultaa joenvarren pellot Kauklahdessa. Leikattu vilja hohtaa kellertävänä matalassa valossa.
Metsänrajan lähellä seisoo kauris, siro ja kaunis, illallisella valossa. Joudun katsomaan toisen kerran, ennen kuin uskon, että eläin siinä on.
Voimauttavaa.
Arjen keskellä maailma tarjoaa hyvin kauniita näkyjä, jos onnistuu pitämään silmät auki – ja toisinaan katsomaan muualle kuin eteensä.
Kunpa tämän aina muistaisi.
keskiviikko 22. lokakuuta 2008
lauantai 18. lokakuuta 2008
keskiviikko 15. lokakuuta 2008
sunnuntai 12. lokakuuta 2008
sunnuntai 5. lokakuuta 2008
Huolehtimattomuus
Tavoitteena on välttää turha murehtiminen
huolehtimattomuus
mutta sanassa on ongelma
lehtimatto on hieno huolettomuuden kuva
syksyinen metsä, jossa vaeltaa
värikkään lehtimaton päällä
lehtimattoisuus, siis!
ei huolehtivaisuus
vaan huolehtimattoisuus
(Huo! huusi poika ja juoksi auringossa lehtimaton päälle…)
huolehtimattomuus
mutta sanassa on ongelma
lehtimatto on hieno huolettomuuden kuva
syksyinen metsä, jossa vaeltaa
värikkään lehtimaton päällä
lehtimattoisuus, siis!
ei huolehtivaisuus
vaan huolehtimattoisuus
(Huo! huusi poika ja juoksi auringossa lehtimaton päälle…)
maanantai 29. syyskuuta 2008
Väkivalta mediassa
(Mielipidekirjoitus, jota ei julkaistu painetussa mediassa.)
Mitä me haluamme Kauhajoen tragedian kaltaisilta uutisoinnilta?
Viimevuotisen Jokelan tragedian uutisoinnin aiheuttama kritiikki vaikuttaa ehkäisseen joitain ylilyöntejä nyt tapahtuneen onnettomuuden uutisoinnin suhteen. Silti median toiminnassa on yhä arvosteltavaa. Yleisön on pohdittava kysymyksiä siitä, mitä se haluaa ja mikä on sille hyväksi. Neljä kysymystä tähän liittyen:
Miksi Helsingin Sanomat julkaisi Jokelan ampujasta valtavan kuvan ja Kauhajoen ampujasta etusivun kuvan? Nämä kuvakoot ja –paikat ovat sellaisia, ettei niitä saavuta kuin kourallinen kaikista tunnetuimpia henkilöitä. Presidenttikään ei saa monesti näin suurta kuvaa lehteen. Kun sellainen julkaistaan julkisuutta kipeästi tavoittelevasta sairaasta yksilöstä, tuetaan toisten samanlaisten haaveita näkyvyydestä.
Kun ampujan kaltaisten häiriintyneiden yksilöiden tarkoituksena on saavuttaa mahdollisimman suurta julkisuutta, niin onko viisasta uutisoida näyttävästi sitä, kuinka näyttävästi tapahtumaa on uutisoitu? Yksinkertainen toteamus siitä, että uutinen on levinnyt laajalle, riittäisi. Kuvamateriaali uutisoinnista vaikkapa CNN-kanavalla vain lisää potentiaalisten ampujien mielenkiintoa vastaavaan toimintaan.
Haluammeko me todella, että onnettomuuden satuttua kanssaihmisemme kuvaavat sitä kamerakännyköillään? Tällaista käyttäytymistä Suomenkin suurimmat uutispalvelut ovat peräänkuuluttaneet internetsivuillaan. Heti järkyttävän otsikon alla on teksti: ”Olitko paikalla? Lähetä meille kuvasi.” Onko tarpeen tirkistely vai myötätunto?
Haluammeko me todella nähdä yksityiskohtaista kuvamateriaalia murhenäytelmistä? Nykyään on mahdollista saada ennen näkemättömän paljon materiaalia onnettomuuksista. Silti tilanne on sinänsä sama kuin aikaisemmin: medialla on yhä valinnan vapaus siinä, kuinka raakaa aineistoa näytetään. Se, että rankka materiaali myy, ei saisi olla peruste sen julkaisemiseen. Raaka kuvasto on haitallista etenkin lapsille, mutta myös aikuisille. Vaihtoehtoina on ahdistuminen yksityiskohdista tai turtuminen. Kumpikaan ei liene tavoiteltava tila.
Arvovalinnat on palautettava julkaisutekojen taustalle. Tämä vaatii vastuullisuutta kuluttajilta, mutta ennen kaikkea median tekijöiltä. On kyettävä yhdessä sopimaan, mikä on hyväksi ja mikä ei, ja toimimaan sen mukaan. Tästä on käytävä laaja julkinen keskustelu.
Mitä me haluamme Kauhajoen tragedian kaltaisilta uutisoinnilta?
Viimevuotisen Jokelan tragedian uutisoinnin aiheuttama kritiikki vaikuttaa ehkäisseen joitain ylilyöntejä nyt tapahtuneen onnettomuuden uutisoinnin suhteen. Silti median toiminnassa on yhä arvosteltavaa. Yleisön on pohdittava kysymyksiä siitä, mitä se haluaa ja mikä on sille hyväksi. Neljä kysymystä tähän liittyen:
Miksi Helsingin Sanomat julkaisi Jokelan ampujasta valtavan kuvan ja Kauhajoen ampujasta etusivun kuvan? Nämä kuvakoot ja –paikat ovat sellaisia, ettei niitä saavuta kuin kourallinen kaikista tunnetuimpia henkilöitä. Presidenttikään ei saa monesti näin suurta kuvaa lehteen. Kun sellainen julkaistaan julkisuutta kipeästi tavoittelevasta sairaasta yksilöstä, tuetaan toisten samanlaisten haaveita näkyvyydestä.
Kun ampujan kaltaisten häiriintyneiden yksilöiden tarkoituksena on saavuttaa mahdollisimman suurta julkisuutta, niin onko viisasta uutisoida näyttävästi sitä, kuinka näyttävästi tapahtumaa on uutisoitu? Yksinkertainen toteamus siitä, että uutinen on levinnyt laajalle, riittäisi. Kuvamateriaali uutisoinnista vaikkapa CNN-kanavalla vain lisää potentiaalisten ampujien mielenkiintoa vastaavaan toimintaan.
Haluammeko me todella, että onnettomuuden satuttua kanssaihmisemme kuvaavat sitä kamerakännyköillään? Tällaista käyttäytymistä Suomenkin suurimmat uutispalvelut ovat peräänkuuluttaneet internetsivuillaan. Heti järkyttävän otsikon alla on teksti: ”Olitko paikalla? Lähetä meille kuvasi.” Onko tarpeen tirkistely vai myötätunto?
Haluammeko me todella nähdä yksityiskohtaista kuvamateriaalia murhenäytelmistä? Nykyään on mahdollista saada ennen näkemättömän paljon materiaalia onnettomuuksista. Silti tilanne on sinänsä sama kuin aikaisemmin: medialla on yhä valinnan vapaus siinä, kuinka raakaa aineistoa näytetään. Se, että rankka materiaali myy, ei saisi olla peruste sen julkaisemiseen. Raaka kuvasto on haitallista etenkin lapsille, mutta myös aikuisille. Vaihtoehtoina on ahdistuminen yksityiskohdista tai turtuminen. Kumpikaan ei liene tavoiteltava tila.
Arvovalinnat on palautettava julkaisutekojen taustalle. Tämä vaatii vastuullisuutta kuluttajilta, mutta ennen kaikkea median tekijöiltä. On kyettävä yhdessä sopimaan, mikä on hyväksi ja mikä ei, ja toimimaan sen mukaan. Tästä on käytävä laaja julkinen keskustelu.
tiistai 23. syyskuuta 2008
torstai 18. syyskuuta 2008
Syksyn puut
Lehdet kuin ripustettu oksiin
koristeltu metsä
Pensaat palavat loppuun
hiiltyvät tummanpunaisiksi
kytevät
kun pimeä laskeutuu
koristeltu metsä
Pensaat palavat loppuun
hiiltyvät tummanpunaisiksi
kytevät
kun pimeä laskeutuu
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)