Talvi on lääkäri

Talvi on lääkäri
pukeutuu valkoisiin vaatteisiin
ottaa vastaan
kuuntelee

piristää
kehoittaa pitämään huolta
heti kun voi, käskee kuntoilla
nauttia raikkaasta ilmasta

kotona
posket punaisina
juoda kuumaa
hymyillä
kiittää
parantua.

Luonto ja Raamattu

Ympäristö

jotta jokin voi olla ympärillä

vaaditaan keskipiste

Jokaisella ihmisellä on ympäristö

mutta onko ympäristö hyvä nimi luonnolle?

Eikö luonto ole enemmän kuin vain ihmisen ympäristö?

Eikö keskipiste ole jossain muualla?

Meidän on löydettävä nöyrä tapa sanoa ympäristö

oma pienuutemme kaiken keskellä

se, että Jumala on pohjimmainen ympäristö

joka on kaiken takana

keskellä

kanssa

ja meidän on ymmärrettävä

että luonnossa kaikki kuuluu YHTEEN

Tämän johdantopohdinnan myötä alkaa matka kristillisen ympäristökasvatuksen juurille kirjassa Luonto ja Raamattu (P.Pihkala, LK-kirjat 2010).

Erikoinen tunne, kun ensimmäinen oma kirja julkaistaan. Samaan aikaan hyvin luonnollista ja luonnotonta. Tuossa se nyt on: se, mitä junissa ja keittiön pöydällä ja mummolassa ja Budapestin linnavuorella itsekseni olen kirjaillut.

Kirja ei sisällä Oscargaala-tyyppistä kiitososuutta. Jos sellainen olisi, täytyisi sisällyttää J.S.Bach, Nick Cave & Warren Ellis, Sigur Ros, Mogwai ja U2. Musiikki on parhaita kirjoituskumppaneita. Esimerkiksi Bachin urkuteokset virittävät hämmästyttävästi aivoja.

Millainen kirjasta sitten tuli? Toivottavasti väki siitä kertoo. Kuvittaja, nuori Idia Erharuyi, teki erittäin hyvää työtä kuvasuunnitelman pohjalta. Sovellukset ovat tuoreita ja asiaa palvelevia.

Moniin teksteistä olen tyytyväinen - mutta viime kädessä asia ratkeaa lukijan kohdalla. Palautetta otetaan mielenkiinnolla vastaan!

Jos kirjaa haluatte hankkia, nettikirjakauppa Adlibris myy muita edullisemmin:

http://www.adlibris.com/fi/product.aspx?isbn=9516278310

Katselin radiosta

Näköradio.

Sanaa käytettiin aikoinaan televisiosta, mutta se sopii myös perinteiselle radiolle. Radio on näköaistillinen väline.

Miten niin?

Samalla tavalla kuin tarinat iltanuotiolla tai päreen valossa ovat olleet näköaistillisia, vaikka muuta silmin havaittavaa ei ole ollut kuin puheen lähde. Me kuvitamme tarinat mielessämme, asetamme itsemme niiden maailmaan.

Mitä vähemmän turhia sanoja tai kuvia, sitä vahvempi on tarinan maailma. Radiossa ei ole mahdollisuutta häiritä tarinaa yhtä paljon kuin televisiossa, ja siksi radio on erityisen visuaalinen väline.

Teen tänä vuonna kaikkiaan 12 radiohartautta. Niistä kahdessa ensimmäisessä on erityisen visuaalinen alku: tarinan maailma, johon kuulijaa kutsutaan. Ensimmäinen, 13.1. lähetetty, on kuultavissa 20.1. asti YLE Areenassa. Samana päivänä lähetetään toinen, joka on vuorostaan viikon ajan saatavilla. Käsikirjoitukset löytyvät KT:n arkistosta.

Tervetuloa kuuntelemaan - ja katselemaan! Palautetta otetaan mieluusti vastaan, kiitokset sitä jo antaneille.

(näistä seuraavat hartauteni ovat 10.3. ja 17.3.)

Vastaanotto

'Ota yksinkertaisesti vastaan kaikki mikä sinulle tapahtuu.'
- Rashi, käännös P.P.

Vaikea ohje. Vastaanottaminen on ihmiselle yllättävän haastavaa.

Miksi minulle annetaan tämä? Mitä tämän takana on?

Olenko tehnyt jotain ansaitakseni tämän? Jos en, miksi saan tämän?

Monimutkaisen kyselyn vastakohtana on yksinkertainen vastaanottaminen. Hyväksyminen. Lapsenomainen lahjaan suhtautumisen asenne: mutta entä vastoinkäymiset? Miten ne voisi ottaa vastaan?

'Herra, anna minulle voimia muuttaa elämässäni se, minkä voin, anna rohkeutta hyväksyä se, mitä en voi muuttaa
- ja viisautta erottaa nämä kaksi toisistaan.'

Vanha sielunhoidon ohje sisältää melkoisen viisauden.

A Serious Man

'Receive with simplicity everything that happens to you.'
- Rashi

Olisiko tästä elämänohjeeksi, vaikkapa uudenvuodenlupaukseksi?

Coenin veljesten uusin elokuva A Serious Man on tutkielma tästä. Mystikko sanoisi, että kyseessä on oiva elämänasenne. Mutta entä arkielämän keskellä?

Elokuvassa professorilla menee kaikki pieleen. Rabbeista ei ole suurta apua, pikemmin hämmennystä - ja katsojalle melkoisia nauruja. Hahmot ovat sekoitus syvällisyyttä, piittaamattomuutta ja tilannekomiikkaa.

Elokuva alkaa siteeratulla Rashin ohjeella. Mutta entä vaikka lahjus, jonka professori saa? Pitäisikö sekin ottaa vain vastaan? Ja miten sallimus reagoi siihen, kuinka ohjetta noudatetaan? Elokuvan loppu on tästä arvoituksellinen tulkinta.

Piristävää, että joku saa yhä tehdä elokuvia, joista ei tarvitse selittää kaikkea. Harvan leffan intro on yhtä kryptinen.

-*-
Joulunaika on ohi: hyvää uutta vuotta, lukijat! Hienoa, että käytte täällä.

The Road - soundtrack

Tie - ääniraita.

Nick Cave ja Warren Ellis tekevät hämmästyttävän hienoa elokuvamusiikkia. The Assassination of Jesse James - leffaan tehty äänimaailma oli kesän ehdottomia löytöjä. Huikean kauniita jousi- ja pianosovituksia, yksinkertaisia mutta tarkasti piirtäviä melodioita, hyvin vahvaa tunnelmaa.

Myspacen kautta on löytynyt yksittäisiä muitakin miesten kappaleita: esim. Song for Mary on mainio. Ja Proposition-leffasta löytyy myös, mutta nyt on juuri julkaisussa soundtrack uuteen The Road-elokuvaan.

Ja onpa hieno. En viitsi nyt enempää ylistää, ettei mene överiksi, mutta sangen vahvoja tunteita musiikki onnistuu välittämään. Spotifysta on paljon iloa.

Miksihän juuri elokuvamusiikki onnistuu usein herättämään niin paljon? Vaikkei edes itse elokuvaa olisi nähnyt, kuten tässä tapauksessa. Ehkä syy on pelkistämisen pakossa: aikaa ei ole paljon, tunnelma on luotava lyhyiden kappaleiden kautta. Ja vahvasti.

-*-

Elokuva on matka: samoin äänimaisema. Tie.

Angels in America

Olipa erikoinen sarja. Piinaava, outo, koskettava.

Minulta meni Mike Nicholsin kuusiosainen eepos ohi ilmestymisaikoinaan, uusinnat saivat nyt kiinni. Hämmentävän hyvää näyttelijätyötä tv-sarjaksi: ei vain kuuluisimmilta, vaan ehkä etenkin nuoremmilta ja tuntemattomammilta.

Sarjan keitos on sen verran kummallinen soppa, ettei sen analysointi ole kovin helppoa. Sarja yrittää rohkeasti sanoa jotain koko Amerikasta ja yleensä ihmisestä, ehkä vielä uskostakin. Alusta alkaen pohjavireenä on juutalaisuus - ja toisaalta homoseksuaalisuus. Myöhemmin ilmestyvä enkeli on sangen epäsovinnainen hahmo, samaan aikaan kaistapäinen, pyhään kurkottava, jylhä ja koominen.

Yksi kantava linja on ainakin se painokas viesti, että jokainen ihminen on olemassaolossaan samalla viivalla: riippumatta uskonnostaan, seksuaalisesta suuntautumisestaan tai poliittisista näkemyksistään. Kaikki yrittävät selvitä. Kaikki kaipaavat rakkautta.

Sarjan dialogi on niin rikasta, että sen pohtiminen vaatisi melkein toista katsomiskertaa. Mitenhän siitä selviäisi...? Sen verran raskas tämä eepos on, vaikka monin paikoin kohottava.

Muumilaakson marraskuu

Myöhään marraskuussa. Puissa ei ole lehtiä, paitsi kuolleita. Sataa, tai on aina muuten harmaata. Aika uneksia ja selvitellä välejä kuolevaisuuden kanssa.

Muumilaakson marraskuu on erikoinen kirja. Muumisarjaa, vaikka muumit eivät edes ole paikalla. On vain sekalainen seurakunta omalaatuisia hahmoja, kukin omalla eksistentiaalisella sfäärillään.

Kirjan tulkintaan en tässä edes yritä enempää lähteä: hyvin monitahoinen opus. Hienoa kuvausta persoonista, näkökulmista elämään, unelmista ja peloista. Tove Jansson on kuin näiden seutujen Tolkien: hyvin syvien kysymysten kuvaaja fantasiahahmojen kautta. Toki eri näkökulmasta kuin J.R.R., ei niin historialähtöisesti, vaan enemmän henkilökohtaisen tason kautta. Mutta korkea laatu ja puhuttelevuus yhdistää.

Ehkä fantasiahahmoihin on itse asiassa helpompi samaistua kuin "realistisimmiksi" kirjoitettuihin hahmoihin? Fantasiahahmoissa on enemmän tilaa, vähemmän häiritseviä tuttuja yksityiskohtia. Muumiin mahtuu...

Riippumattomuus

Riippumattomuus
on riippumattoisuus:

kahden puun välissä lepääminen
kannateltavana oleminen
silti sitoutumisia vaativa.

Itsenäisyys

Itsenäisyys
in/dependence
riippumattomuus

itsenäisyys on suhteellista riippumattomuutta muista
sillä kukaan yksilö ei ole täysin itsenäinen:
kaikki tarvitsevat muita

itsenäisyys on suhteellinen asia
mikä on suhteemme muihin?