Sibeliuksen kuudes sinfonia: kun loppusyksystä, ikään
kuin loppuelämästä,
kaikki elo ja kauneus nousee vielä kerran riemuitsevaan kiitoon,
kauneus kieppuu ilmassa kirkkaana kuin värikkäät lehdet auringossa;
kieppuu useamman kerran, aina uudelleen nousten ja
loistaen,
kunnes laskeutuu hiljaa ja hämärä kasvaa ja ensilumi
sataa.
Nukkuu odottaen kevättä ja muuttuu mullan kautta uudeksi
elämäksi.