Miltä tuntuu, jos auttaa ihmistä, jonka kohtaa työmatkan varrella?
Enkä tarkoita edes välttämättä paljon puhuttuja kerjäläisiä; vaan vaikkapa ojaan juuttunutta autoilijaa. Eikö tuloksena ole hyvä mieli siitä, etten mennyt vain ohi?
Luulen, että tämä on olennainen juttu netissä tapahtuvan auttamisen suhteen. Menen mikrolainoja välittävälle Kiva-sivustolle, katselen lukuisia kasvoja eri puolilta maailmaa, klikkaan yhtä ja lainaan 20 euroa yrityksensä perustamiseksi - ja miltä se tuntuu?
Palaute on erilaista kuin kasvokkain. Mutta toisaalta netissä auttaminen on erittäin tehokasta: 20 euroa auttaa kehitysmaan ihmistä saamaan yrityksensä pystyyn ja luo hyvinvointia myös henkilön ympärille - ja sitten rahasumma palautuu takaisinmaksuna uudelleen käyttöön, ja auttaa taas uutta henkilöä. Miten saada ihmiset innostumaan netissä auttamisesta, josta ei saa samanlaista palautetta kuin arkisesta?
Onko kilvoittelun paikka, että tuntee sopivasti positiivista palautetta, kun tekee netissä hyvää? Kristitylle ihanteena on hyvän tekeminen vain hyvän itsensä vuoksi: mutta mitä enemmän annamme hyvän kiertää, sitä paremmin itsekin voimme - ja sitä enemmän jaksamme tehdä hyvää. Tämä lienee inhimillinen tosiasia; ja siksi varteenotettava, vaikka emme mitään irtopisteitä (Jumalalta tai keneltäkään ihmiseltä) avustustoiminnallemme yrittäisikään hankkia.
Nyt on kristittyjen kansainvälinen vastuuviikko - mitä me teemme?
Yksi hyvä vaihtoehto: www.kiva.org
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti