Narnia-planeetalle

Lumi on verhonnut puut taikamaailmaksi, joten on hyvä aika kirjoittaa Narniasta.

C.S. Lewisin kirjasarjan salaisuuksia on nimittäin selvitetty ennenkuulumattomalla tavalla. Kirjat ovat olleet hyvin suosittuja, mutta lukijat aina Lewisin ystävästä Tolkienista lähtien ovat kummastelleet, miksi niissä esiintyy niin erikoinen joukko hahmoja ja tapahtumia.

Suomessa tammikuussa vieraillut Oxfordin yliopiston tutkija Michael Ward sai lopulta selville Lewisin jekun. Keskiajan kirjallisuutta ammatikseen tutkinut Lewis oli hyvin viehättynyt vanhasta seitsemän taivaan mallista, jossa eri taivaankappaleisiin liittyi kuhunkin oma symboliikkansa. Planeetoilla ja kuulla oli kullakin oma metallinsa, niihin nivoutui tietty temperamentti, hyveet ja paheet.

Ward julkaisi kirjoissaan Planet Narnia ja The Narnia Code todellisen jymyuutisen: Narnian seitsemän kirjaa liittyvät kukin yhteen taivaankappaleista ja niiden symboloimista asioista. Kirjojen hahmoissa näkyvät planeettasymboliikan luonteenpiirteet, sekä hyvissä että pahoissa muodoissaan. Metallit ja värit nivoutuvat osaksi tarinoiden tunnelmaa, ja jopa sanavalinnoissa näkyy taivaankappaleiden pohjalta muotoutuneiden termien suosiminen.

En käy avaamaan asiaa enempää, vaan tyydyn lämpimästi suosittelemaan kirjoja ja Wardin haastatteluja. Viime aikoina on ollut esillä myös Lewisinkin mentorina toiminut G.K. Chesterton, jonka Oikea oppi -teos löytyi jupiteerisen joulupukin kontista. Chesterton, josta myös vieraili puhumassa tutkija Oxfordista, ansaitsee oman blogitekstinsä joskus; todettakoon vain, että Antti Nylenin käännös on kulttuuriteko ja tarpeen tämän ajan keskusteluihin kristinuskosta.

Oxfordilaisen Tolkienin teologiasta olisi paljonkin keskusteltavaa, ja valmis dispositio pienelle kirjallekin siitä, mutta toistaiseksi joudun tyytymään lehtiartikkeliin. Tekstin valmistumisen siivitti työskentelyhytti junassa Orivedelle, jossa lumihankien keskellä vietetty äänitysretriitti piristi perinteisesti. Onneksi Keskuspuistokin tarjoaa lumimaisemia: talvi sivakoi eteenpäin lujaa vauhtia kaikkien haasteiden ja hyvien asioiden keskellä.

Työn alla

Luontokirkkovuosi, Amerikan kansallispuistot ja Arjen virret.

Loppuvuosi ja vuodenvaihde ovat sujuneet vapaa-ajan osalta kirjoitustöiden merkeissä. Suurin työ on ollut Luontokirkkovuosi -kirja, jonka yhdessä ympäristöeetikko Suvielise Nurmen kanssa toimitamme. Työryhmään on kuulunut lisäksi ympäristökasvattaja, kirkon kasvatustyöntekijä ja kanttori. Parin vuoden prosessi on pian valmis: kirja esitellään Jyväskylässä 10.1. Nuori2013-tapahtumassa, johon Kirkon lapsi- ja nuorisotyön neuvottelupäivät ovat tänä vuonna yhdistyneet.

Kirjan ensimmäinen työnimi oli Metsäkirkkokäsikirja. Tavoitteena on koko ajan ollut tarjota virikkeitä luonnon ja hartauselämän yhdistämiseen. Koska kirja käsittelee myös sisätiloissa tapahtuvaa luonnon huomiointia ja vuodenajoista tuli keskeinen kirjan jäsennys, otsikko muuttui. On ollut palkitsevaa kanavoida englanninkielisen maailman virikkeitä kirjaan (Season of Creation, uusi kirjallisuus luontoon ja jumalanpalveluselämään liittyen, A Rochan materiaalit jne.). Samalla on jälleen ollut sangen haastavaa tehdä kirjaa päivätyön (ja muiden projektien) ohella. Lopputulos, kirjan julkaisu on suuren ilon aihe!

Amerikan kansallispuistot, joita tämä blogi esitteli viime vuonna, ovat Retki -lehden pitkän kirjoitussarjan aiheena. Ensimmäiset osat ovat jo valmiina: Yellowstone ilmestyi numerossa 9/2012. On ollut mukavaa palata matkamuistojen pariin ja tutkia puistoja lisää. Kirjoitussarjan jokaisen osan kyljessä ilmestyy pienempi juttu Amerikan luontovaikuttajista, joten akateeminen tutkimuskirjallisuus pääsee myös käyttöön. Rehellisesti väitän, että Retki-lehti on yleistasoltaan erittäin kiinnostava julkaisu – suosittelen!

Olen huomannut tutkineeni kasvavassa määrin virsikirjaa. Sysäyksen tähän antoi paitsi virsien hienous, myös luontoaiheen kartoittaminen virsikirjassa. Erityisesti retriittejä ohjatessa ja valmisteltaessa on ollut mielenkiintoista tutkia suomen- ja ruotsinkielisten virsikirjojen luontosisältöjä. Tämän seurauksena ilmestyy seuraavassa Crux-lehdessä Talvivirren puolustus -kirjoitus, joka tarkastelee eri vuodenaikojen tarpeellisuutta.

Tänä vuonna Cruxissa ilmestyy myös Säkeistö arkeen -kirjoitussarja, joka nostaa esiin jokapäiväiseen elämään liittyviä vähemmän tunnettuja virsisäkeistöjä. Yhä enemmän hakeudun sellaisten sanoittajien seuraan, jotka tarkastelevat sekä hengellisiä että maallisia asioita yhtä aikaa. Teologeista esimerkiksi Joseph Sittler, Karl Rahner (ainakin osittain), Jaakko Haavio ja Anna-Maija Raittila vetävät puoleensa kokonaisvaltaisella ymmärryksellään.

Tällä hetkellä englanniksi kirjoitetaan kasvavassa määrin teologista kirjallisuutta, joka tarkastelee jokapäiväiseen elämään liittyviä asioita, kuten syömistä, matkustamista, musiikkia ja elokuvia. Siitä olisi hauska pitää vaikkapa luentosarja; jos sitä muutaman vuoden päästä ehtisi?


P.S. Hyvää uutta vuotta!
Kiitos blogin seuraamisesta, ilman lukijoita tämä olisi sangen turhaa.