Amerikan pääsiäinen

Pääsiäisillan jumalanpalveluksessa kuuluu äänekäs loiskahdus, vaikka vauvat eivät ole vielä lähelläkään vettä. Syy selviää pian: pastori ja kynttilänkantajat astuivat juuri laajaan kastealtaaseen.

Augustana-seurakunnan luterilainen jumalanpalveluselämä on asteen korkeakirkollisempaa kuin keskiverrossa suomalaisessa tuomiokirkossa; mutta olennaista on, että toimitsijat tietävät mitä tekevät, ja ovat olemuksellaan mukana. Pääsiäisenä ollaan iloisia!

Viime keväänä vietimme Unkarin luterilaisten kanssa pääsiäistä, tänä vuonna amerikkalaisten. Mielenkiintoista. Augustanan, LSTC:n lähikirkon, kolmipäiväinen perinne keskittyi iltoihin. Huipentumana oli alussa mainittu vigilia. Aloitus nuotion luota sisäpihalta, siirtymä oppilaitoksen kappeliin ja siellä kasteeseen valmistava liturgia: kahdeksan Vanhan testamentin lukukappaletta ja jokaiseen vastauksena eri tavoin laulettu psalmi! Pitäisi joskus tuoda joku rippikoululainen tänne, niin ei kuuluisi enää mutinaa messun pituudesta Suomessa.

Vajaan kahden tunnin päästä päästiin kastamaan, ja kahden vauvan liityttyä iloisesti seurakuntaan vaihdettiin jälleen paikkaa: kulkue vei ”meren” eli vilkkaan 55th Streetin yli kirkolle varsinaiseen ehtoollispalvelukseen. Vigilia alkoi iltakahdeksalta, osa juhlijoista poistui ruokasalista kuulemma kahdelta yöllä (messu loppui yhdeltätoista); kaiken kaikkiaan ortodoksisin luterilainen pääsiäispalvelus, jossa olemme olleet. Kristus ylösnousi!

Unkarin pääsiäinen

Aurinkomme ylösnousi!

Unkarilaisilla on tähän erityistä symboliikkaa. Pääsiäisyön messu pidetään usein aamuyöstä, tänä vuonna viideltä. Alussa on tyystin pimeää (ja muutenkin synkkää, ei vähiten turhan aikaisen heräämisen vuoksi…). Vähitellen ylistys alkaa nousta, pääsiäiskynttilä saapuu sisään häikäisevänä, se sytyttää jokaisen oman valon; ja valoaalto käy hitaasti mutta varmasti kirkon lävitse. Kristikunta julistaa ylösnousemusta ja aurinko nousee: kun ovi aukeaa muuhun maailmaan, loistaa sieltä uusi päivä, valoisana ja raikkaana.

Pääsiäisen valo

Pääsiäisenä on eriskummallinen valo.

Vaikka maa on vielä loskainen, vaikka puissa ei ole vielä edes vihreää
- silti pääsiäisenä on valo, joka lupaa kaiken versovan.

Katsot talvesta toipuvaa maisemaa ja tiedät, että kevät on tuleva.

Hiljainen viikko

Ihminen, erityisesti länsimainen, tarvitsee hiljentymiselle erikseen varattuja aikoja. Muuten hän on turhan huono keskittymään siihen.

Hiljainen viikko ja koko pääsiäinen palvelevat elämää. Itse kasvoin ymmärtämään tätä opiskeluaikoina, kun tarjolla oli seurakunnan hiljaisen viikon elävä vietto. Ahtisaarnoihin en koskaan ole vielä päässyt oikein sisään, mutta tenebraatiot, hiljaisen viikon musiikkihetket, ovat täyttä hienoutta.

On puhdistavaa hiljentyä kuuntelemaan. Ei ole sattumaa, että musiikin historian suurimmat mestarit tunnetaan usein juuri hiljaisen viikon musiikeistaan: Bach, Palestrina, Lasso. Tai uudemmista Pärt, mahtava kiteyttäjä.

Toivottavasti löydät aikaa hiljentyä. Kuinkahan monessa työpaikassa on edessä kiireinen rutistus ennen pääsiäislomia?

P.S. Helsinkiläisille erityissuositus Tuomiokirkon tenebraatioista.

Pääs'iäinen

Pääs'iäinen
vapaaksi
kaikki
kiittäkäämme!