Kiertokulkujen väliaika jää taakse: talvipäivänseisaus,
joulu ja uudenvuodenvietto. Rituaaliset ajat osoittavat metkasti, miten
ihmiskunta yhä seuraa ikiaikaisia perinteitä.
Juhani Rekolan esseet käsittelevät tätä ajanjaksoa tavalla,
joka ei ole tavallisin. Kaikenlainen ylipositiivisuus on poissa, ehkä jopa
positiivisuus. Silti äskettäin uudelleenjulkaistua Ilo pimeydessä –kokoelmaa
voi suositella. Rekolan lause on kirjallisesti kovatasoista, syvällistä ja
kiinnostavaa.
Vuosien välissä on perinteisesti aika luoda katsaus
menneen ja tulevan välille. Tässä sellainen omien kirjoitusteni osalta, niille
jotka haluavat lukea.
Retki-lehden pitkä sarja Amerikan kansallispuistoista ja
luontovaikuttajista oli viime vuoden ilojani. Sarja päättyi syksyllä, mutta
Ympäristökasvatus-lehdessä jatkuu toinen, lyhyempi luontovaikuttajien
esittelysarja. Henkilögalleria on paljolti sama, mutta myös uutta on luvassa,
kuten Liberty Hyde Baileyn esittely.
Crux-lehden Säkeistö arkeen –sarja, joka on ruotinut
virsien teologiaa, jatkuu uudistuneena: nyt kohteena on jumalanpalvelus.
Säkeistö pyhään –sarja tekee läpileikkauksen messun eri osiin ja niihin
nivoutuviin virsiin. Ensimmäinen osa pohtii messun alkua ja ripin asemaa: jääkö
se kynnysmatoksi, jota ei juuri huomata?
Tolkienin teologiaa ja filosofiaa käsittelevä artikkeli
ilmestyi viimein loppuvuodesta, tuoreen Hobitti-elokuvan julkaisun alla. Tolkienista
olisi hauska kirjoittaa ja luennoida enemmänkin, mutta saa nähdä, koska siihen
löytyy aikaa ja tilaisuus; väitöskirja ja lapsenhoito täyttävät vuoden 2014
tehokkaasti.
Tammikuussa tapahtuu puheenvuorojen rintamalla, helmikuu
lieneekin hiljaisempaa. Keskiviikkona 15.1. julkaistaan Vihreät riparit –hankkeelle
kirjoittamani Eläimet ja kristinusko –materiaali, joka on suunnattu paitsi
ripareille, myös muuhun käyttöön. Netistä löytyvät vihkosen tueksi myös
oppituntimoniste ja sen käyttöohje. Eläimet ovat myös akateemisen teologian
kannalta kiehtova aihe, josta ilmestyy englanniksi kirjallisuutta koko ajan
enemmän.
Hyvän ja pahan samanaikaisuutta ruotiva radiohartauksien
sarjani päättyy tammikuun lopussa. Keskiviikkoaamuina 22.1. on teemana Haudaniloisuus
ja 29.1. Vanhojen viisaus. Harva tehtävä, jossa tulee valmistaa puheenvuoro, on
yhtä mielekäs. Yleisö on suuri ja sisältää paljon väkeä, jota ei yleensä
kirkkosaleissa näe. Seitsemän minuutin raami tarjoaa mahdollisuuden sanoa
jotain, mutta ei liikaa. Siinä riittää haastetta.
Tätä kirjoittaessani maa on vihdoin valkoinen myös
Helsingissä. Karkottakoon se kaamosmasennukset ja peittäköön vanhat ajat
valkeudella! Kiitos Sinulle blogin seuraamisesta ja hyvää uutta vuotta.
