Hiljainen viikko

Ihminen, erityisesti länsimainen, tarvitsee hiljentymiselle erikseen varattuja aikoja. Muuten hän on turhan huono keskittymään siihen.

Hiljainen viikko ja koko pääsiäinen palvelevat elämää. Itse kasvoin ymmärtämään tätä opiskeluaikoina, kun tarjolla oli seurakunnan hiljaisen viikon elävä vietto. Ahtisaarnoihin en koskaan ole vielä päässyt oikein sisään, mutta tenebraatiot, hiljaisen viikon musiikkihetket, ovat täyttä hienoutta.

On puhdistavaa hiljentyä kuuntelemaan. Ei ole sattumaa, että musiikin historian suurimmat mestarit tunnetaan usein juuri hiljaisen viikon musiikeistaan: Bach, Palestrina, Lasso. Tai uudemmista Pärt, mahtava kiteyttäjä.

Toivottavasti löydät aikaa hiljentyä. Kuinkahan monessa työpaikassa on edessä kiireinen rutistus ennen pääsiäislomia?

P.S. Helsinkiläisille erityissuositus Tuomiokirkon tenebraatioista.

Syksyn kuvia

Kevään juurilta syksyyn.

Mitä muistat viime syksystä?

Hassua: muistan, että hyvin monena viime vuotena syksyn värit ovat olleet erityisen hienot. Sitten tajuan: muistan tämän siitä lähtien, kun taas muutin lähemmäs maaseutua.

Onneksi Suomessa on vuodenajat, ja onneksi ne vaikuttavat paljon myös kaupungissa. Mutta ihminen voi paremmin, kun hän saa kivikatuja juurevamman yhteyden metsiin ja vuodenaikoihin. Onneksi bussi vie Helsingistäkin Nuuksioon ja polkupyörä keskuspuistoon.

Ilmastonmuutoksen karu uhka on se, että vuodenajat hämärtyvät - kirjaimellisesti. Kuinka ihana tämä luminen talvi on ollutkaan! Ja kuinka lyhytnäköistä on kommentoida pakkasten aikana, että "tässä tämä ilmastomuutos nyt sitten oli".

Syksyn kuvia löydät lisää tästä.
.

To find happiness

Where to find happiness?
That is a hard, hard task:
for in the end
you cannot find happiness;
if found something is
you are found by it.

Aamuisin, osa 2

Thoreau painotti, kuinka aamuni määrittävät päiväni.

Aamu, nuori, avoimuuden aika määrittää elämää pitkälle eteenpäin. Ei kokonaan, mutta vahvasti.

Thoreaun teksti on niin hieno, ettei sitä voi paljoa referoida. Jättäen syvät vertauskuvalliset sisällöt sikseen, on aamu yllättävänkin määräävä elementti. Ei ole sattumaa, että moni tärkeä perinne liittyy juuri aamuun. Aamuhartaudet, aamunavaukset, työn aloitukset, luovat hetket, yhteinen herääminen…

Nykyajalle on suuri haaste palauttaa aamujen arvo. Meidän on mahdollista voittaa kiireen ja väsymyksen ja turtumuksen ylivalta: meidän on mahdollista pyhittää aamua ja aikaansaada vaikutusta pitkälle päivään.

Ensi töiksi taidan jälleen lukea aamuisin Thoreauta. Suosittelen. Netistä englanniksi löytyvä Walden on myös suomennettu, jos vaan niteen jostain saa käsiin.

Aamuisin

Mitä katselet ensi töiksesi aamuisin?

Luulen, että sillä on yllättävän suuri merkitys. Ainakin pidemmän päälle. Jos talvisin katselee vain verhoja ja pimeyttä, masennus uhkaa.

Tuomas Nevanlinna ehdotti taannoin, että aamun lehden sijaan kannattaisi lukea runoja. Niiden kieli ja maailma sopii paremmin heräävälle mielelle kuin uutisten karu maailma.

Kristillisessä perinteessä aamuhartaudella on aina ollut erityinen sijansa. Kyse on keskittymisestä: siitä mitä ajatellaan (tai ollaan ajattelematta...), mihin katsotaan, mitä kuunnellaan. Laulamisella, runomuotoisella tekstillä tai vaikkapa ikonin katsomisella voi olla pitkälle päivään ulottuva vaikutus.

Itse olen yrittänyt luoda ja ylläpitää aamurutiinia, johon kuuluu verhon avaaminen ja ulos katsominen: puut tervehtivät herääjää ja vähitellen kevättä kohti myös auringonnousun sävyt. Kierrän läpi aina jotain kirjaa: yleensä Viisas vuosi-kokoelmaa, joka on hämmästyttävän riittoisa, ja vaihtelevasti lyhyiden hartaustekstien kirjoja (viime vuosien paras ollut Kun puhun sinulle, australialaisen sarjakuvapiirtäjä Leunigin loistava opus). Näiden vierellä on valokuvakirja, Arthus-Bertrand tai Brandenburg, joista löytyy päivätyt kuvat. Sitten valittu musiikki soimaan ja puuroa sekoittamaan...

Välillä tekee tiukkaa viitsiä, mutta yleisvaikutus on sangen piristävä. Yleisnero Goethen ohjetta yrittäen seurata:

"Jos haluat pysyä nuorena, lue joka päivä runo,
kuuntele hyvää musiikkia
katsele hienoa maalausta
ja, jos mahdollista, tee jotain hyvää."


p.s. Leunigin kirja on näköjään käsittämättömässä tarjouksessa (linkki). Ehdoton suositus.