Myöhään marraskuussa. Puissa ei ole lehtiä, paitsi kuolleita. Sataa, tai on aina muuten harmaata. Aika uneksia ja selvitellä välejä kuolevaisuuden kanssa.
Muumilaakson marraskuu on erikoinen kirja. Muumisarjaa, vaikka muumit eivät edes ole paikalla. On vain sekalainen seurakunta omalaatuisia hahmoja, kukin omalla eksistentiaalisella sfäärillään.
Kirjan tulkintaan en tässä edes yritä enempää lähteä: hyvin monitahoinen opus. Hienoa kuvausta persoonista, näkökulmista elämään, unelmista ja peloista. Tove Jansson on kuin näiden seutujen Tolkien: hyvin syvien kysymysten kuvaaja fantasiahahmojen kautta. Toki eri näkökulmasta kuin J.R.R., ei niin historialähtöisesti, vaan enemmän henkilökohtaisen tason kautta. Mutta korkea laatu ja puhuttelevuus yhdistää.
Ehkä fantasiahahmoihin on itse asiassa helpompi samaistua kuin "realistisimmiksi" kirjoitettuihin hahmoihin? Fantasiahahmoissa on enemmän tilaa, vähemmän häiritseviä tuttuja yksityiskohtia. Muumiin mahtuu...
1 kommentti:
Minusta muumeihin on kiva samaistua! Kivempi, kuin fantasiahahmoihin. Se on hyvä asia, että ns. muumiin mahtuu. On toki olemassa erilaisia mielipiteitä ja osa ihmisistä pystyy ja kokee helpommaksi fantasiahahmoihin kuin muumeihin samaistumisen.
Lähetä kommentti