tiistai 14. tammikuuta 2014

Kohti vuotta 2014

Kiertokulkujen väliaika jää taakse: talvipäivänseisaus, joulu ja uudenvuodenvietto. Rituaaliset ajat osoittavat metkasti, miten ihmiskunta yhä seuraa ikiaikaisia perinteitä.

Juhani Rekolan esseet käsittelevät tätä ajanjaksoa tavalla, joka ei ole tavallisin. Kaikenlainen ylipositiivisuus on poissa, ehkä jopa positiivisuus. Silti äskettäin uudelleenjulkaistua Ilo pimeydessä –kokoelmaa voi suositella. Rekolan lause on kirjallisesti kovatasoista, syvällistä ja kiinnostavaa.

Vuosien välissä on perinteisesti aika luoda katsaus menneen ja tulevan välille. Tässä sellainen omien kirjoitusteni osalta, niille jotka haluavat lukea.

Retki-lehden pitkä sarja Amerikan kansallispuistoista ja luontovaikuttajista oli viime vuoden ilojani. Sarja päättyi syksyllä, mutta Ympäristökasvatus-lehdessä jatkuu toinen, lyhyempi luontovaikuttajien esittelysarja. Henkilögalleria on paljolti sama, mutta myös uutta on luvassa, kuten Liberty Hyde Baileyn esittely.

Crux-lehden Säkeistö arkeen –sarja, joka on ruotinut virsien teologiaa, jatkuu uudistuneena: nyt kohteena on jumalanpalvelus. Säkeistö pyhään –sarja tekee läpileikkauksen messun eri osiin ja niihin nivoutuviin virsiin. Ensimmäinen osa pohtii messun alkua ja ripin asemaa: jääkö se kynnysmatoksi, jota ei juuri huomata?

Tolkienin teologiaa ja filosofiaa käsittelevä artikkeli ilmestyi viimein loppuvuodesta, tuoreen Hobitti-elokuvan julkaisun alla. Tolkienista olisi hauska kirjoittaa ja luennoida enemmänkin, mutta saa nähdä, koska siihen löytyy aikaa ja tilaisuus; väitöskirja ja lapsenhoito täyttävät vuoden 2014 tehokkaasti.

Tammikuussa tapahtuu puheenvuorojen rintamalla, helmikuu lieneekin hiljaisempaa. Keskiviikkona 15.1. julkaistaan Vihreät riparit –hankkeelle kirjoittamani Eläimet ja kristinusko –materiaali, joka on suunnattu paitsi ripareille, myös muuhun käyttöön. Netistä löytyvät vihkosen tueksi myös oppituntimoniste ja sen käyttöohje. Eläimet ovat myös akateemisen teologian kannalta kiehtova aihe, josta ilmestyy englanniksi kirjallisuutta koko ajan enemmän.

Hyvän ja pahan samanaikaisuutta ruotiva radiohartauksien sarjani päättyy tammikuun lopussa. Keskiviikkoaamuina 22.1. on teemana Haudaniloisuus ja 29.1. Vanhojen viisaus. Harva tehtävä, jossa tulee valmistaa puheenvuoro, on yhtä mielekäs. Yleisö on suuri ja sisältää paljon väkeä, jota ei yleensä kirkkosaleissa näe. Seitsemän minuutin raami tarjoaa mahdollisuuden sanoa jotain, mutta ei liikaa. Siinä riittää haastetta.


Tätä kirjoittaessani maa on vihdoin valkoinen myös Helsingissä. Karkottakoon se kaamosmasennukset ja peittäköön vanhat ajat valkeudella! Kiitos Sinulle blogin seuraamisesta ja hyvää uutta vuotta.

Ei kommentteja: