Heimo jähmettyy. Joku erilainen on ilmestynyt näköpiiriin.
Koska emme tunne häntä, hän voi olla uhka!
Erilaisuuden kohtaaminen on ihmiselle luontaisesti vaikeaa. Luulen, että se johtuu äsken mainitusta historiasta. Ihmiskunnan historiassa on ollut usein syytäkin pelätä muukalaisia. Selviytymisviettiin kytkeytyneet reaktiot poistuvat hankalasti. Vaatii hyvän kasvualustan, että ihminen oppii kokemaan olonsa niin turvalliseksi, ettei hänen tarvitse pelätä erilaisia – tai heijastaa yleensä negatiivisia tunteitaan toisiin, yleensä juuri erilaisiin.
Jos erilaisuutta ja erilaisia ei kohdata, vallitsee tunkkaisuus. Pahimmillaan kyse on punaniskaisesta peräkylästä; joskin maaseutu voi yhtä hyvin olla suvaitsevaa, jos asenteet ja liikkuvuus ovat kunnossa.
Hyvä, että maahanmuutosta käydään keskustelua (esim. piispa Heikka Helsingin Sanomissa).
Ajattelen samoin kuin he, jotka näkevät ihmiskunnan haasteeksi moraalisen kehyksen laajentamisen. Perheestä ja heimosta on siirrytty maakuntaan ja kansakuntaan, pidemmällekin; mutta aina tahtoo raja kulkea jossain. Moraalisen kehyksen sisälle jäävät he, joita kohtaan ajattelemme meillä olevan velvollisuuksia. Toisin sanoen he, joilla on oikeuksia.
We shall overcome ja Martin Luther Kingin unelmat puhuvat kehyksestä, jonka sisään jäävät eri väriset ja erilaiset olennot. Joidenkin toiveiden mukaan myös muut luontokappaleet kuin ihmiset, tietoisuutensa mukaan suhteutettuna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti