Santiago de Compostelan tien päässä odottaa valtava katedraali ja sen vieressä pyhiinvaeltajien toimisto, josta saa todistuspaperin vaelluksesta. Samalla joutuu vastaamaan kysymykseen vaelluksen syistä: a) religiosa eli uskonnolliset b) uskonnolliset ja muut syyt c) ei-uskonnolliset?
Mielenkiintoinen valinta. Vaikka nykyaikana Jaakon tietä kuljetaan sangen eri kulttuurissa kuin aikoinaan, silti suurin osa vastaa a) tai b). Keskimäärin kolmannes vastaa syyksi pelkästään uskonnolliset. Niin tein minäkin, hetken harkittuani.
Tottakai vaellukselta odottaa sitä hyvää oloa, joka runsaasta liikkumisesta ja ulkona olosta seuraa. Kauniita maisemia – ja niitä Galicia tarjosi hämmästyttävän paljon kukkivine pensaineen. Sitä tervehdyttävää vaikutusta, joka seuraa, kun jättää niin paljon toisarvoista pois. Kun elämä pelkistyy kulkemiseen, toisten seuraan tai yksinäiseen mietiskelyyn, ruokaan ja juomaan ja aistien valppaana oloon – silloin hedelmät ovat maukkaita.
Mutta tämä kaikki on minulle uskonnollista. Ruumis ja sen kulkeminen, luonto ja kulttuuri, ruoka ja juoma, toisten ihmisten seura – kaikki syvästi uskonnollisia asioita. Elämä ja todellisuus, jonka keskellä - jonka vuoksi - elämme.
Me kuljemme kaiken aikaa maailmankatsomuksemme varassa ja sen läpi.
Kristitylle kyse on siitä, minkä Paavali sanoittaa Ateenassa, Apostolien tekojen luvussa 17 (27-28): ”Jumala ei kylläkään ole kaukana yhdestäkään meistä: hänessä me elämme, liikumme ja olemme.”
1 kommentti:
Ciao Panu,
eksyin tänne pitäessäni taukoa tenttikirjasta lähettämäsi listaviestin kautta.. hauskaa tavata ajatuksiasi täällä, kun ei sitä tosiaan tule istuskeltua samoissa kuppiloissa näinä päivinä. Kevätiloa!
t. Mannertin Minna
Lähetä kommentti